Auttamisen ilosta

limon-salud-corazon-500x357

”Hei, minun pitää hakea vielä yksi sitruuna”, sanoo nainen ja nostaa Salen kassalla tavaraa korista hihnalle. Hänellä on sitä paljon. Yleensä lähikaupastamme ostetaan kerralla aika vähän tuotteita ja taatusti eniten olutta. Minä olen naisen perässä seuraava jonossa ja totean, että voin hakea hänelle sitruunan. Nainen ilahtuu silminnähden. Hoidan homman.

Seuraavaksi oivallan, että naisella on iso työ tavaran pakkaamisessa ja kaksi pussia. Minulla on aikaa, joten sanon, että autan mielelläni. Alan pakata ja hän juoksee karkkihyllylle ja ojentaa minulle kassan läpi kulkeneen maksituplan kiitokseksi.

Pakatessamme tavaroita ehdin muistaa joskus tuskailleeni kauppareissuja. Nyt, kun ostan sapuskaa lähinnä vain itselleni, ymmärrän, mikä lahja oli saada omata perhe ja laittaa heille ruokaa❤

Jäimme juttelemaan tuntemattoman naisen kanssa vielä hetkeksi kaupan pihaan. Pohdimme sitä, että antaminen on tosiaan vähintään yhtä kivaa kuin vastaanottaminen. On niin älyttömän kiva tehdä hyvää.

Vieraana Anne Karilahti – Juttua valmennuksesta

45144_427191733818_3856865_n
Anne Karilahti on kokenut valmentaja ja valmentajien kouluttaja.

Upea alan konkari Anne Karilahti kertoo meille valmennuksesta. Kyselen kaikenlaista, kuten esimerkiksi mitä valmennus on, kenelle se sopii ja mistä tunnistaa hyvän valmentajan. Puhumme myös valmennuksen ja terapian eroista sekä muun muassa siitä, mitä eroa on ystävien neuvoilla ja valmennuksella. Saamme kuulla, että hyvässä valmennuksessa ei ole laisinkaan kyse neuvomisesta. On ollut tosi hienoa tehdä näitä juttuja. Olen kiitollinen.

Vieraana Ritva Enäkoski – ajatuksia onnellisuudesta

Kultamitalityttö! Ritva Enäkoski voitti viikonloppuna kultaa Puolassa tanssimalla Marco Bjurströmin vetämässä tanssiryhmässä. Ihminen yltää Ritvan mukaan yllättäviin suorituksiin, kun on motivoitunut ja treenaa.
Kultamitalityttö! Ritva Enäkoski voitti viikonloppuna kultaa Puolassa tanssimalla Marco Bjurströmin vetämässä tanssiryhmässä. Ihminen yltää Ritvan mukaan yllättäviin suorituksiin, kun on motivoitunut ja treenaa.

Ritva Enäkoski on kiertänyt maatamme yhdessä Marco Bjurströmin kanssa motivoimassa ihmisiä ja puhumassa myönteisyyden voimasta jo 25 vuotta. Ritva on positiivisen psykologian yhdistyksen puheenjohtaja eli hänellä on myös aihepiirin teoriat hallussa. Sain ilon jututtaa Ritvaa ja nyt saan ilon tarjota nauhan myös sinun kuunneltavaksesi.

Kateus kannattaa tunnustaa

SISÄLTÄÄ ÄÄNITALLENTEEN.

Sain jututtaa ihastuttavan innostavaa Ritva Enäkoskea! Kuulin Ritvaa parikymmentä vuotta sitten ensimmäisen kerran livenä. Hän on kiertänyt yhdessä Marco Bjurströmin kanssa maata meitä motivoimassa jo 25 vuotta. Tässä maistiaisina Ritvan ajatuksia ja kokemuksia terveellisestä kateudesta. Koko juttu, jossa käsitellään muun muassa myönteisyyttä ja mahdollisuuksia, on tulossa kuunneltavaksi näinä päiväinä. Se on tosi motivoivaa tavaraa, osuu ainakin minuun!

ADHD ja muita sekoittavia tekijöitä

Olemme kaikki erilaisia ja tarvitsemme tukea omista lähtökohdistamme. Taidan olla ensimmäisen kerran valokuvaamossa, kun tätä kuvaa otettiin.
Olemme kaikki erilaisia ja tarvitsemme tukea omista lähtökohdistamme. Taidan olla ensimmäisen kerran valokuvaamossa, kun tätä kuvaa otettiin.

Rauhan ja ilon kokeminen eivät ole minulle todellakaan itsestään selvyyksiä. Minulle ei ole koskaan tehty diagnoosia, mutta jos peilaan vaikkapa tätä Vauva.fi:n artikkelia itseeni ja elämääni, minulla on monia ADHD:n oireita. En tosin muista saaneeni lapsena raivokohtauksia (myöhemmin kyllä), ehkä en uskaltanut. Ja opettajien kuuntelemisen asemesta minä taisin enemmän höpöttää kuin piirrellä kukkia vihkooni.

Olen edelleen hajamielinen ja siitä seuraa kaikenlaista pientä hämminkiä lähes päivittäin. Minulla on myös keskittymisvaikeuksia, mutta toisaalta uppoutuminen moniin mielenkiintoisiin juttuihin (olen utelias, kiinnostunut monista asioista ja tykkään auttamisesta) on tosi helppoa. Kodin pitäminen järjestyksessä on paljon haastavampaa kuin lähipiirilläni, joilla onkin paikat aina tip top.

Joku väitti jossain yrityskoulutuksessa joskus, että myöhästyminen tarkoittaa sitä, ettei myöhästyjä kunnioita vastapuolta. Valitettavasti tämäkään asia ei ole näin yksiselitteinen, koska me ihmiset olemme erilaisia. Jos kyse on jostain yksittäisestä erityisestä tapaamisesta, saatan valmistautua siihen paljon normaalia pidempään. Olen valmiina enemmän kuin hyvissä ajoin, mutta sitten kuitenkin myöhästyn tai ehdin juuri ja juuri ajoissa ”juosten” paikalle. En yritä vähätellä aikataulujen merkitystä. Uppoutuminen taas on sikäli ikävää, että saatan unohtaa koko tapaamisen. Toisaalta pääsy  tällaiseen flow-tilaan varsin helposti on ehdoton vahvuuteni.

Lapsena olin koulussa  seiskan oppilas, mutta merkonomiksi ja terveystieteiden maisteriksi valmistuin erinomaisin arvosanoin. Olen toisaalta ADHD-oireiden mukaisesti alisuorittaja mutta rasittavaksi vastakohdaksi minulla on vaativan persoonallisuuden oireita. Saatan esimerkiksi tavoitella niin sanottua täydellisyyttä, jolloin jonkun asian aloittaminen ja varsinkin loppuun saattaminen voi olla vaikeaa. Täydellisyyden tavoittelu näkyi esimerkiksi yrittäjänä toimiessani niin, ettei minulle riittänyt edes se, mikä olisi riittänyt asiakkaille. Tämä oli tietysti raskasta minun lisäkseni työntekijöillemme, jotka yrittivät parhaansa. Täydellisyyden tavoittelu tuli toisinaan esille myös gradua tehdessä. Olen puhunut paljon myös siitä, miten ikävä ja huono äiti olen ollut. Netta on monesti sanonut, ettei hän koe lapsuuttaan kuvaamallani tavalla negatiivisesti.

Tiedämme, että tarinoilla on suuri merkitys. En halua rakentaa tarinaani sen varaan, että minulla on ADHD sekä vaativa persoonallisuus ja kaiken päälle  olen ainakin erityisherkkä, jota en vielä maininnutkaan. Tähän liittyy muun muassa se, että koen monet asiat ja tapahtumat hyvin voimakkaasti. Diagnooseissa tai itsensä tarkastelussa niiden kautta on se huono puoli, että niihin saattaa samaistua liiaksi. Hyvää taas on se, että oman itsen ymmärtäminen ja hyväksyminen saattavat lisääntyä. Ymmärrän nyt esimerkiksi sen, miksi saatan tarvita rauhaa ja rauhoittumista enemmän kuin joku muu. Kyse ei siis ole välttämättä laiskuudesta.

Kirjoitan aiheesta, sillä joukossamme on varmasti monia hämmentyneitä itseään ihmetteleviä ja ehkä jopa pelästyneitä lapsia sekä aikuisia. Koen ettei minua osattu auttaa ja tukea lapsena. Minun haluttiin olevan tulkintani mukaan jotain muuta, parempi ja enemmän. Vanhemmillani oli omat ongelmansa ja kiireensä, eikä siihen aikaan puhuttu tällaisista asioista. Joskus äiti tokaisi ärtyneenä, ettei minulle riitä mikään. Olin silloin jo vanhempi (en muista tarkkaa ikää) ja loukkaannuin syvästi. Halusin kai olla helppo ja tietenkin ennen kaikkea hyväksytty. Kenties äitikin syyllisti itseään. Jos hän olisi tuntenut minua ja erilaisuuttani paremmin, se olisi oletettavasti helpottanut häntäkin.

Nyt ymmärrän toisaalta myös sen, että varmasti useimmat vanhemmat kokevat joskus ettei heidän lapselleen riitä mikään. Se on normaalia. On kuitenkin olennaista pitää lasten erilaisuus mielessä. Lapset yrittävät kovasti täyttää kriteerit, jotka tunnistavat vanhemmillaan olevan. Onnistuminen voi olla mahdotonta tai hyvin raskasta. Mitä jos katsoisimme maailmaa siitä näkökulmasta, että ihminen, sekä lapsi että aikuinen, tekee aina parhaansa. Uskon, että se antaisi meille paremman mahdollisuuden oppia tuntemaan ja kunnioittamaan toisiamme sellaisina kuin olemme.

Edellä mainitut linkit uudelleen
Artikkeli ADHD:stä
Vaativa persoonallisuus
Erityisherkistä

Onnea uudelle uralle tyttäreni

 

nettuuu
Ohjaako minua pelko vai luottamus? Se on iso kysymys, joka kannattaa tehdä itselle usein.

Tänään on se päivä, kun juuri positiivisen psykologian maisteriksi valmistunut Netta vetää ensimmäisen aihepiiriin liittyvän koulutuksen. Tilaisuudessa autetaan käsittääkseni osallistujia tunnistamaan paremmin vahvuuksiaan ja hyödyntämään niitä. Koulutus toteutetaan jossakin yrityksessä.

Hienoa, että yrityksen johto on päättänyt lähteä tälle tielle. Uskon, että työntekijöiden vahvuuksien kunnioittaminen näkyy sekä työtyytyväisyytenä että yritysten tuloksissa. Se on siis sekä yksilöiden että yritysten etu.

Kun  vuosia stten sain päähäni alkaa vetää Olet sitä mitä ajattelet -tilaisuuksia, olin peloissani. Eräs ystäväni pysäytti minut sanoen: ”Sinulla ei ole mitään syytä pelkoon. Muista, että tilaisuuden osallistujat ovat puolellasi. Hekin haluavat sinun onnistuvan.”

Minä en ollut oppinut näkemään elämää ja ihmisiä tällä tavalla. Tiedän, että tämä paljastaa myös sen, etten itse tukenut muiden onnistumista. Minun oli vaikea uskoa ystäväni sanoja, mutta vaikka ne olivat kaukaisia omaan uskomusjärjestelmääni verrattaessa, ne syöpyivät jostain syystä mieleeni. Kenties jossain syvällä tiedostin ne todeksi? Jos muut haluavat toistensa onnistumista, niin onhan se suuri helpotus. Se on näkökulman siirto pelosta luottamukseen, pelon sekaisesta stressistä innostumisen ja luovuuden ruokkimiseen. Se on siirtymistä yksinäisyydestä ja erillisyydestä yhteyteen.

Nyt tiedän sekin, että jos joku ei halua toisen onnistuvan, se tuo esille vain hänen kipunsa ja keskeneräisyytensä. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista, eikä myöskään mitään pahaa. Sydämestämme me haluamme kaikki toisillemme pelkkää hyvää. Oman jaksamisen kannalta on tietysti tärkeää, että lähellämme on voittopuolisesti ihmisiä, jotka ovat eheytyneet niin, että he kykenevät iloitsemaan meidän ja muiden menestyksestä.

Muista siis lapseni, että kaikki on hyvin, kävi niin tai näin.

Uunivihanneksia ja -papuja

Olen raakaruuan ystävä. Pidän raakojen vihannesten mausta ja ne näyttävät sopivan vatsalleni.Tiedän, etteivät ne sovi kaikille.

Tänään olin koirien kanssa lumisessa metsässä. Ihana tunnelma, mutta jalat olivat märät ja kylmät, kun astuin ovesta sisään. Teki mieli lämmintä.

Minähän tykkään tehdä helposti valmistettavia ruokia. Tein uunijuureksia sellaisella uudella sovelluksella, että lisäsin loppuvaiheessa luomupapuja joukkoon, koska niitä sattui olemaan jääkaapissa ja koska halusin lisätä proteiinin määrää. Kyllä maistui hyvältä.

Resepti
1 lanttu
2 porkkanaa
1 sipulia
½ purkkia (n. 140 g) luomupapuja
Loraus oliiviöljyä, suolaa, valkopippuria ja rosmariinia.

Palastelin vihannekset, laitoin ne pellille, lisäsin öljyn, mausteet ja rosmariinin. Sekoitin hieman ja pistin uuniin noin 175 asteeseen. Aikaa en seurannut, kokeilin vihanneksia välillä haarukalla.  Lisäsin pavut, mutta ehkä turhan aikaisin, koska menivät osin rikki. Seuraavaksi laitan ne 5 minuuttia ennen valmistumista.  Käytin heti syötäväksi valmista luomupapusekoitusta (Gogreen). Huuhtelin ne ensin vedessä ja poistin liemen. Yrtiksi valitsin rosmariinin,  koska sen kerrotaan parantavan muistia😉

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aion lisätä toistekin papuja tällaiseen kokoonpanoon.