Popsimme häkkikanan munia

Munakauppa on mielenkiintoista. Katselin taannoin kennoa, joka oli täynnä värikkäitä viestejä. Vaikeinta oli löytää tieto siitä, ovatko munat häkkikanan vai niin sanotun lattiakanan munia. Munia kehuttiin Suurin värikkäin kirjaimin ja sanoma oli maalaishenkinen. Pienellä präntillä todettiin munien olevan häkkikanan munia. Harhaanjohtavaa mielestäni.

Minun on pakko tunnustaa, että vielä pari vuotta sitten en edes ajatellut kanoja munia ostaessani. Toisin on nyt. Ostan vain lattiakanan munia, joita myös vapaan kanan muniksi kutsutaan.

Suomen Ruokatiedon eli entisen Finfoodin nettisivuilla häkkikanan munaa kutsutaan perusmunaksi. En tiedä, onko se heidän keksintönsä, mutta minusta se on huono valinta. Oletan nimityksen johtuvan yksinkertaisesti siitä, että häkkikanan munia me Suomessa syömme eniten. Suurin osa kanoistamme elää ja munii häkeissä. Wikipedian mukaan peräti 86 prosenttia. Lattiakanojen munien myynti on siis nappikauppaa!

Osa meistä ostaa lattiakanan munia, mutta entä kun ostamme eineksiä ja leivonnaisia? Odotan, että pakkauksiin alkaa ilmestyä lattiakanan munia -merkki. Muistathan se voilla leivottu -merkin? Siihen tapaan. Vai onko niitä jo? Asia on olennainen, sillä käsitykseni mukaan elintarviketeollisuus käyttää lähinnä häkkikanan munia.

Olen kuullut, että tavallisesta kansasta rahaa luonnonsuojeluun antavat lähinnä nuoret ja eläkeläiset. Miten on lattiakanan munien laita? Kuka niitä ostaa? Oletan, että vaikka monilla nuorilla on tiukkaa rahan kanssa, he ovat yksi merkittävä asiakasryhmä.

Nostan hattua Keskolle, jonka kaikki Pirkka-munat ovat nykyisin lattiakanan munia. Kesko on lähtenyt hienosti kantamaan vastuuta. Se ei toimi viime tipassa eikä muutoinkaan mene sieltä mistä aita on matalin. Laki on muuttumassa. Vuoden 2012 jälkeen tarjolla on ainoastaan vapaiden kanojen tai virikehäkissä elävien kanojen munia.

Syömme vuodessa 9,3 kiloa munia, keskimäärin kolme viikossa. Runsaan kolmasosan noista saamme muiden elintarvikkeiden mukana. Joulu ja pääsiäinen ovat suurimmat sesongit.

Miten ihana onkaan pikkutipu pääsiäiskortissa? Iloinen ja onnellinen. Hups, onko kanallakin tunteet? Mitä yhteistä on pääsiäiskortilla ja todellisuudella? Millaista on kanan elämä?

Valitsen lattiakanan munia ja tunnen tekeväni hyvää. Haluan olla yhä tietoisempi kuluttamisestani ja kunnioittaa yhä enemmän eläimiä ja luontoa. Tässä on myös hyvin käytännöllinen esimerkki lapsille. Välittämiselle on tilausta.

Kun seuraavaksi ostan pullaa tai äitien tekemää laatikkoa, kysyn munien perään.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s