Kamppailetko painosi kanssa?

Kamppailu, taistelu ja puolustus ovat kaikki sotaa. Sota itseään vastaan on mielettömän rankkaa. Voiko siinä voittaa? En usko. Tässä minun vinkkini:

1. Luovu taisteluasenteesta – taistelu tuhoaa aina jotain
2. Jätä taakse laihdutuskuurit ja niiden ajattelu
3. Unohda kilot ja puntari – jos puntarissa käynti on osa terveydenhoito-ohjelmaasi, ajattele sitä mahdollisimman vähän
4. Hyväksy tosiasiat, hyväksy koko paketti kiloineen ja karvoineen – muu on taistelua
5. Ota vastuu jokaisesta grammasta, kaikesta siitä mitä olet ja miten voit. Niin saat voimasi takaisin.
6. Kiitä kaikesta mahdollisesta, kiitä liikkuvista jaloista, lintujen laulusta, keväästä ja nenänpäästä
7. Tarkkaile ajatuksiasi, älä lähde negatiivisten mukaan ja keskity niihin positiivisiin
8. Kun ajatuksesi kutsuvat sinua kaapille, hengitä pari kertaan syvään tai juo vettä – ota näin lisäaikaa, mieti ja tunnustele, onko kyse vanhasta kaavasta vai nälästä
9. Näe ruoka lahjana ja arvokkaana – älä vihollisena, sehän olisi sotaa
10. Näe ruoka lääkkeenä, joka hoitaa sinua, sekä mieltä että kroppaa
11. Tunnista syötkö saadaksesi tekemistä – keksi jotain muuta tilalle – lähde lenkille tai opettele olemaan
12. Kun mielesi väittää haluavansa karkkia, tarjoa sille hedelmä
13. Jos syöt pahaan oloon, kiinnostu siitä
14. Juo paljon vettä pitkin päivää
15. Anna ruuanvalmistukselle ja ruokahetkelle aikaa
16. Käy kaupassa ilolla, valitse ja valmista ruoka kiitollisuudella
17. Pysähdy ja kiitä ennen ruokailua, samalla rentoutat itseäsi
18. Syö paljon vihanneksia ja hedelmiä
19. Kun syöt, keskity siihen – älä lue lehtiä, älä katso telkkaria
20. Kun syöt, syö iloisella mielellä ja hyvillä fiiliksillä
21. Kun syöt, keskitä kaiken huomiosi ruokailuun – tulet paljon nopeammin täyteen ja maistat maut voimakkaammin ja selkeämmin.
22. Mitä söitkin usko että se on hyväksi sinulle – jos näet sen myrkkynä, kiusaat itseäsi
23. Jos tunnistat liittäväsi ruokailuun tai ruokalajeihin pelkoja, tutustu niihin
24. Kun syöt, vältä ähkyä – siitä seuraava olo saattaa rasittaa sinua myös henkisesti
25. Ole itsellesi hyvä ja armollinen – älä moiti itseäsi silloinkaan, kun söit liikaa tai teit ruokavalintoja, jotka ovat itseäsi vastaan
26. Jos moitit itseäsi, älä moiti itseäsi siitä, että moitit itseäsi =)
27. Liiku paljon – muuta tapojasi, kävele portaat
28. Tee asioita joista tykkäät – käy jalkahoidossa, tanssi, laula, vietä aikaa ystävien seurassa tms.
29. Kuuntele kehoasi, se lähettää arvokkaita viestejä jatkuvasti
30. Visualisoi, näe itsesi tavoitepainossasi ja tunne se fiilis
31. Opettele rentoutumaan
32. Ole itsesi paras ystävä – tue itseäsi, kuten tukisit muita ystäviäsi

Kaikista tärkeintä on tässäkin asiassa mielestäni itsensä hyväksyminen. Olen hyvä juuri tällaisena kuin olen. Kaikki muu hyvä seuraa tuota ajatusta, kunhan uskon ja joka tunnen sen joka solullani todeksi.

Haluatko leikkiä pois negatiivisia ajatuksia?

Kiinnitätkö usein huomiosi asioihin, joita et halua? Kylläpä on törttöjä liikenteessä, mitkä ruuhkat, Taavi töppäsi taas, onpa huono tarjoilu ja sitä rataa.

Tiedät, että mitä enemmän näitä ajattelet, sitä enemmän niitä saat. Saat joko samoja tai vastaavia kokemuksia ja tunteita. Syntyy se tapahtumien ja tunteiden kehä.

Jos haluat muutosta, tässä mukava leikki. Voit leikkiä sitä yksin, mutta hienoa, jos joku tai jotkut läheisesi innostuvat leikkimään kanssasi. Tämä yksinkertainen leikki kulkee arjessa mukana.

Kun joku pelaajista tokaisee: onpa huono ilma, se joka ensimmäisenä tajuaa, heittää iloisesti kommentin: haluatko sitä lisää? Onpa pomo huonolla tuulella. Pelin hengen mukainen vastaus on: haluatko sitä lisää? Onpa kiire. Haluatko sitä lisää jne.? Kysymykseen ei tietenkään tarvita edes vastausta ja juttu jää siihen.

Voit siis leikkiä tätä myös itseksesi omien ajatuksiesi kanssa. Näin katkaiset huumorilla ikävän ja turhan kierteen. Muutos on välitön. Ja aikaa myöten myös kiinnität yhä harvemmin huomiosi asioihin, joita et elämääsi halua.

Parhaimmillaan pääset tämän leikin avulla jopa eroon vanhasta tavastasi viihdyttää itseäsi ja muita ikävillä asioilla, jos sinulla sellainen sattuisi olemaan.

Hän ei koskaan moittinut meitä

Vaari haudattiin perjantaina. Netta, tyttäreni, muistaa vaarin ihmisenä, joka ei koskaan moittinut häntä. Vaari ei myöskään valitellut hänelle eikä minulle terveyttään eikä oloaan, vaikka rankkaa oli ollut varmasti jo pitkään. Sitä olisi minun puolestani voinut vähän valittaakin, mutta hän oli tehnyt omat valintansa.

Yllättäen viimeiseksi jääneellä käynnillämme vaari sanoi ystävällisesti hymyillen: tehän tulitte ajoissa ja nyt oikein etuajassa, ensimmäisen kerran. Huono tapamme on myöhästellä, mutta koskaan hän ei siitä numeroa tehnyt. Nyt sitten ilmaisi meille kiitoksensa. En tiedä mitä hän oli myöhästymisistämme tuuminut, mutta minulle tämä oli iso opetus.

Vaari ei juuri kaivellut menneitä. Emme puhuneet edes minun ja hänen poikansa erosta. Olimme tässä hetkessä. Vaari ei koskaan syyllistänyt Nettaa eikä minua mistään. Hän ei puuttunut tekemisiimme, ei arvostellut meitä millään tavalla. Hän ei painostanut, ei vaatinut, ei tuominnut. Ei edes siitä, että kävimme harvoin. Hän otti aina meidät molemmat kiitollisena ja iloissaan vastaan. Tulee oma ihana rakas taatani mieleen.

Aloimme tapailla vasta muutama vuosi sitten. Väliin oli jäänyt monta vuotta, mutta kun soitin ja ehdotin tapaamista, vaari oli heti täysillä mukana. Ensimmäisen yhteisen hetkemme jälkeen hän soitti ja sanoi: onnittelut, olet kasvattanut hienon tytön. Kiittelin ja sanoin, että kiitos sinullekin, ilman sinua ei olisi poikaasi ja ilman poikaasi ei olisi tätä tytärtä, juuri tällaisena kuin hän on. Se oli ihana puhelu, enkä unohda sitä koskaan, kuten ei varmasti Nettakaan. Onneksi prinsessa ja vaari saivat tavata toisensa vielä useita kertoja.

Vaari hyväksyi meidät täysin sellaisina kuin me olemme. Siitä on Netankin hyvä jatkaa.

Mitä sinä oikein haluat?

Mitä haluat? Mitä aiot tehdä? Mitä haluaisit tehdä? Mikä on tavoitteesi? Miten niin et tiedä? Jatkatko sitä samaa? Mitä pommeja nuo kysymykset ovatkaan, silloin kun tuntuu, että en kerta kaikkiaan tiedä mitä haluan.

Onneksi tiedämme yleensä, mitä emme halua. Siitä on hyvä aloittaa. Kirjaa ylös, mitä et halua ja käännä se positiiviseksi.

En halua miestä joka kohtelee minua huonosti – haluan miehen joka kohtelee minua kuin kuningatarta.
En halua elää vain työlleni – haluan viettää paljon vapaa-aikaa
En halua olla tuomitseva ja arvosteleva – haluan olla hyväksyvä ja kunnioittava
En halua olla ainaisessa rahapulassa – haluan että minulla on mukavasti rahaa
En halua jatkaa tätä samaa – haluan muuttua ja kasvaa
En halua tätä tylsää elämää – haluan pitää hauskaa
En halua valittaa ja marista – haluan ottaa vastuun omasta elämästäni ja valinnoistani

Tässä oli muutama esimerkki. Alkuun päästyäni muutan niitä aina vain yksityiskohtaisemmiksi.

Jos puhut kiireestä, saat sitä. Jos puhut stressistä, saat sitäkin. Ja kun puhut kiloista, saat niitäkin. Kun tiedät mitä haluat, keskity siihen ja unohda tuo miinuspuoli. Elä mieluummin toiveesi todeksi.

Millaiset ajatukset, sellainen elämä.

Älä ota mitään henkilökohtaisesti

Kun olet viisas, et ota mitään henkilökohtaisesti. Minä otan, mutta onneksi yhä harvemmin. Ja tajuan tilanteen useimmiten jo paljon aiempaa nopeammin. Minulle haastavin on äiti, se suhde on kai herkin. Näin ollen äiti on tässä opettajistani parhain.

Mikä täällä on henkilökohtaista? Tuskin mikään. Saatat ajatella, että pomosi ei pidä sinusta tai tyttöystäväsi halveksii sinua. Mistä oikein on kyse?

Esittelen sinulle seuraavaksi Byron Katien menetelmän nimeltä Työ (The Work). Se on mainio ja simppeli systeemi. Sen avulla saamme loistavasti uusia näkökulmia ajatuksiimme, joihin uskomme.

Pomosi ei siis pidä sinusta. Näin ajattelet, se on sinun totuutesi. Minä kysyn: onko se totta? Sinä vastaat: kyllä on. Seuraavaksi kysyn: onko se totta, oletko aivan varma, että pomosi ei pidä sinusta. Vastaat: kyllä tai no, en voi olla aivan varma, mutta siltä se tuntuu.

Seuraavaksi kysyn sinulta: miten reagoit, kun ajattelet, että pomosi ei pidä sinusta. Sinä vastaat: se vaivaa mieltä ja olen varmaan aika varovainen ja etäinen, kun olen hänen kanssaan. Minä jatkan: kuka olisit, jos sinulla ei olisi sellaista ajatusta, että pomosi ei pidä sinusta. Sanot: no, olisin rennompi, olisi mukavaa, kiva tehdä töitä.

Seuraavaksi teemme täyskäännöksen. Mikä muu voi olla yhtä totta kuin se, että pomosi ei pidä sinusta? Kun alat pohtia näitä vaihtoehtoja, voi mieleesi tulla muun muassa seuraavia: Voi olla että pomo ei pidä itsestään. Ehkä pomo ei pidä mistään. Ehkä minä en pidä itsestäni? Ehkä minä en pidä pomosta =)

Byron sanoo kaikkien ajatustemme olevan kierrätyskamaa. Kokeile itse, pistä joku muu ihminen pomon tilalle ja kysy nuo neljä kysymystä. Kirjoita ksymykset ja varsinkin vastaukset paperille. Tee sitten täyskäännös eli mieti vaihtoehtoja, jotka voisivat olla aivan yhtä totta kuin se ajatus, joka sinulla alunperin oli.

Kokeile ihmeessä! Nämä kysymykset muuttivat ainakin minun elämäni!

PS. Byron Katiella on hyviä kirjoja ja muita tuotteita. Niiden lisäksi haluan suositella Don Miguel Ruizin kirjaa: Neljä tietä vapauteen. (Yksi noista tolteekki-intiaanien viisauteen perustuvista teeseistä on: Älä ota mitään henkilökohtaisesti.)

Mitä päästät pesuveden mukana?

Me olemme onnekkaita pyykkäreitä. Takana ovat ajat, jolloin ei ollut niitä paljon mainostettuja pelejä ja vehkeitä. Pesu on nyt niin helppoa, että se hoituu lähes ajattelematta. Saatamme pestä jopa lähes puhdasta pyykkiä. Mietin, mitä tapahtuu, jos vesi lakkaa olemasta itsestäänselvyys?

Aloin runsas vuosi sitten ounastella, että taidan pestä pyykkini turhan kovilla aineilla. Mitä oikein päästän pesuveden mukana ja jätän muistoksi jälkipolville? Hajusteista luovuin jo vuosia sitten tyttäreni atooppisen ihon vuoksi. Olen aika varma siitä, että kenellekään ei ole hyväksi kelliä luonnottomilla tuoksuilla kyllästetyissä petivaatteissa. Saati pitää sellaisia vaatteita. Mitä luonnollisemmassa ympäristössä hengitämme, sen parempi.

Olen korvannut pesupulverin ja huuhteluaineen lähes kokonaan Ecoballs-pesupalloilla. Käytettyäni niitä jo runsaan vuoden voin sanoa olevani erittäin tyytyväinen. Lisätietoja näistä palloista saat osoitteesta http://www.globalshopping.fi/ecoballs.html. (Tunnustan: minulla on oma lehmä ojassa nostaessani esille tuota palvelua, sillä olen mukana Global Shoppingin toiminnassa. Myös Gunilla Salo, joka sattuu olemaan äitini, myyn näitä palloja. Hän toimittaa niitä myös postiennakolla.)

Moni pesee pyykkinsä pesupähkinöillä. En tunne niitä ja niiden toimintaa, mutta tiedän tyytyväisiä käyttäjiä olevan paljon.

Jospa siirtyisimme mietojen aineiden käyttöön, ja vain silloin kun muu ei auta, kääntyisimme vahvojen puoleen.

Saako sinua auttaa?

Kaverini soitti ja pyysi neuvoa. Hän haluaa yritykselleen mahdollisimman paljon julkisuutta, ja nyt oli paikallisradio mielessä. Hän oli menossa messuille ja tiesi kyseisen radion toimittajien vierailevan siellä. Kysymys kuului, miten saan toimittajat jututtamaan siellä juuri minua?

Hyvä kysymys. Lupasin miettiä asiaa. Soitin toiselle ystävälleni, joka tuntee paikallisradioiden toimintatavat minua huomattavasti paremmin. Pohdimme asiaa pienen hetken, jonka jälkeen hän kertoi, miten hän asian hoitaisi.

Välitin tiedot juttua haluavalle ystävälleni, joka eteni annettujen vinkkien pohjalta. Täysosuma! Hän sai sovittua haastattelutapaamisen toimittajan kanssa messuille. Lopputulos oli parin kolmen minuutin loistava juttu erinomaiseen lähetysaikaan.

Tämä pieni tapahtumien ja ennen kaikkea ihmisten ketju muistuttaa minua taas siitä, että teemme tulokset ja oikeastaan kaiken YHDESSÄ. Usein tuntuu, että yritämme liian usein suoriutua asioista yksin. Meidän on vaikea kääntyä toistemme puoleen ja pyytää apua. Vielä vaikeampaa meidän on ottaa apua vastaan.

Nurinkurista sikälikin, että useimmat meistä auttavat mielellään! Siitähän se ilo tulee – antamisesta ja saamisesta. Yhteydestä toisiimme.

Anteeksi – valitsen rauhan

Anteeksianto on vaikea asia, mutta se tekee niin hiton hyvää. Se vapauttaa. Se tuo rauhan.

Haluan sitä lisää. Haluan antaa anteeksi kaiken. Kunpa minulla olisi siihen riittävästi voimaa, nöyryyttä, rohkeutta ja luottamusta. Ja mitä kaikkea siihen nyt tarvitaankaan. Kunpa se viisas jumalainen puoli minussa antaisi oikeat vastaukset ja toimintamallit. Kunpa se viisas ääni ei enää hukkuisi sen pienemmän minäni alle. Sen pienen, joka pitää kovaa ääntä ja luulee tietävänsä kaiken. Se sanoo tilanteesta riippuen: Et voi antaa sille anteeksi. Näytä sille. Hän ei ansaitse anteeksiantoasi. Nyt on sen aika tietää, miltä tuntuu, kun… Aikaa on kulunut jo niin paljon että… Ei sellaista voi antaa anteeksi jne.

Minä en enää usko. Olen kuunnellut ja laulanut samoja lauluja vuosikymmenet. Nyt syötän kovalevylleni uutta kamaa. Tässä pari hyvää:

Yksi kaveri sanoi kerran: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Toinen totesi, että se, etten anna anteeksi, on kuin joisin rotanmyrkkyä ja odottaisin rotan kuolevan.

Olen ihan paska!

Onko tuttu ajatus? Wayne W. Dyer kertoi, että päässämme pyörii yli 40 000 ajatusta vuorokaudessa. Suuri osa on täysin turhia ja tuhoisia. Tuhoisia niistä tosin tulee vasta, jos me uskomme niitä.

Menestysvalmentaja Michael Neill kertoo kirjassaan Feel Happy Now, että kun hän työskentelee mukavuusalueensa ulkopuolelle, hänen sisäinen tarinankertojansa innostuu. Eräänä päivänä Neill listasi huvin vuoksi kaikki työn keskeyttämiseen tähtäävät asiat, jotka ääni hänen päässään sanoi.

Haluan lopettaa: 4 kertaa
En osaa tehdä tätä: 6 kertaa
Inhoan tätä (bisnes, verkosto, elämä, minä itse): 12 kertaa
En ole tarpeeksi hyvä / En ole sen arvoinen / Olen huono jne.: 16 kertaa

Kyseessä on ammattimies, menestysvalmentaja! Onnekseen hän tietää missä mennään, eikä näin ollen yleensä anna tarinankertojalleen valtaa. Kertomansa mukaan ääni hiljenee, kun hän on jatkanut työtään riittävän pitkään.

Kutsun omaa soimaavaa ääntäni soimariksi. Ensin en tiennyt sitä edes olevan olemassa. Kannattaa todella alkaa kuunnella ajatuksiaan. Vähintään yhtä tärkeää on kyseenalaistaa ne. Ei kaikkea kannata uskoa, ei varsinkaan omia ajatuksiaan =).

Olen kuullut monenlaisia vinkkejä siitä, miten tätä soimaria kannattaa puhutella. Aika hyvältä tuntuu vaihtoehto, jossa sanon sille: ”kiitos mielipiteestäsi”. Jatkan elämääni soimarista ja äänistä välittämättä. Yhä useammin jopa onnistun siinä.

Onnistumisen pointti ei siis näytä olevan siinä, mitä ääniä päässämme kuuluu, vaan siinä, miten niihin suhtaudumme. Taas yksi tekosyy vähemmän olla onnistumatta.

Uusi kokemus kerran kuussa

Kuten olemme huomanneet, elämä menee todella helposti sitä samaa rataa. Teemme tuttuja juttuja ja ajattelemme samoja ajatuksia vuodesta toiseen.

Saatamme elää niin, että asiat muuttuvat vain, jos sattuu jotain, jolle emme mahda mitään. Edessä on tietyö, emmekä voi ajaa töihin sitä samaa reittiä, jota olemme vuosikaudet ajaneet. Työnantaja on lomauttanut meidät, joten meillä on yllättäen kolme viikkoa lomaa.

Kun asiat muuttuvat, me muutumme. Kun muutos on vielä oma valintamme, saamme siitä nopeasti monenlaista hyvää. Uudet kokemukset opettavat ja yllättävät. Ne antavat iloa, voimaa, rohkeutta ja uskoa omaan itseemme. Joustavuutemme kasvaa, kykymme sietää muutoksia ja vastoinkäymisiäkin paranee. Uudet kokemukset saattavat olla myös reitti johonkin aivan uuteen.

Pitämällä kiinni vanhasta saa sitä samaa. Halusin muuta, joten aloin ottaa uusia sivuaskeleita, enkä ole katunut. Miten on sinun laitasi?

Joku joskus ehdotti, että tee yksi uusi asia kerran kuussa. Sitä olen aika ahkerasti noudattanut. Suosittelen kaikille kaltaisilleni!

Tässä esimerkkejä uusista kokemuksista, jotka minä valitsin:

2008
Elokuu: Aloitin joogan ja kävin parissa erilaisessa meditaatio-tilaisuudessa.
Syyskuu: Aloin käydä laulamassa karaoke-baarissa.
Lokakuu: Ensimmäinen lokakuuni Lapissa.
Marraskuu: Kävin tapaamassa selvänäkijää.
Joulukuu: Otin vastaan ison lahjan lähes ventovieraalta. Sain asua hänen ihanassa mökissään Ylläksellä kolme viikkoa, käytännössä ilmaiseksi.

2009
Tammikuu: Olin risteilyllä kahdeksan nuoren aikuisen ystäväni kanssa (olen 45), päätimme asiasta ja lähdimme kolmen tunnin varoitusajalla.
Helmikuu: Avasin blogin.
Maaliskuu: Kävin AAL-ryhmän tilaisuudessa.