Anteeksi – valitsen rauhan

Anteeksianto on vaikea asia, mutta se tekee niin hiton hyvää. Se vapauttaa. Se tuo rauhan.

Haluan sitä lisää. Haluan antaa anteeksi kaiken. Kunpa minulla olisi siihen riittävästi voimaa, nöyryyttä, rohkeutta ja luottamusta. Ja mitä kaikkea siihen nyt tarvitaankaan. Kunpa se viisas jumalainen puoli minussa antaisi oikeat vastaukset ja toimintamallit. Kunpa se viisas ääni ei enää hukkuisi sen pienemmän minäni alle. Sen pienen, joka pitää kovaa ääntä ja luulee tietävänsä kaiken. Se sanoo tilanteesta riippuen: Et voi antaa sille anteeksi. Näytä sille. Hän ei ansaitse anteeksiantoasi. Nyt on sen aika tietää, miltä tuntuu, kun… Aikaa on kulunut jo niin paljon että… Ei sellaista voi antaa anteeksi jne.

Minä en enää usko. Olen kuunnellut ja laulanut samoja lauluja vuosikymmenet. Nyt syötän kovalevylleni uutta kamaa. Tässä pari hyvää:

Yksi kaveri sanoi kerran: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Toinen totesi, että se, etten anna anteeksi, on kuin joisin rotanmyrkkyä ja odottaisin rotan kuolevan.