Kaverini soitti ja pyysi neuvoa. Hän haluaa yritykselleen mahdollisimman paljon julkisuutta, ja nyt oli paikallisradio mielessä. Hän oli menossa messuille ja tiesi kyseisen radion toimittajien vierailevan siellä. Kysymys kuului, miten saan toimittajat jututtamaan siellä juuri minua?
Hyvä kysymys. Lupasin miettiä asiaa. Soitin toiselle ystävälleni, joka tuntee paikallisradioiden toimintatavat minua huomattavasti paremmin. Pohdimme asiaa pienen hetken, jonka jälkeen hän kertoi, miten hän asian hoitaisi.
Välitin tiedot juttua haluavalle ystävälleni, joka eteni annettujen vinkkien pohjalta. Täysosuma! Hän sai sovittua haastattelutapaamisen toimittajan kanssa messuille. Lopputulos oli parin kolmen minuutin loistava juttu erinomaiseen lähetysaikaan.
Tämä pieni tapahtumien ja ennen kaikkea ihmisten ketju muistuttaa minua taas siitä, että teemme tulokset ja oikeastaan kaiken YHDESSÄ. Usein tuntuu, että yritämme liian usein suoriutua asioista yksin. Meidän on vaikea kääntyä toistemme puoleen ja pyytää apua. Vielä vaikeampaa meidän on ottaa apua vastaan.
Nurinkurista sikälikin, että useimmat meistä auttavat mielellään! Siitähän se ilo tulee – antamisesta ja saamisesta. Yhteydestä toisiimme.
