Lapsi, kuten moni meistäkin, kokee olevansa yhtä kuin tavaransa. Meillä on se mersu tai muu, joka on juuri nyt niin hemmetin tärkeä. Sitä ei malta antaa muiden ajaa, saati lainata. Jos sitten jostain syystä joudumme siitä kokonaan luopumaan, on tilanne todella vakava. Tarkoitin edellä ”aikuisia”, mutta mietipä sitä, kun joku yrittää ottaa 3-vuotiaalta hänen rakkaan mersunsa hetkeksi pois. Siitä on leikki kaukana.
Tyypillistä on, että se mersu, laukku tai lakki tuo iloa ja lohtua vain hetken. Kohta on saatava uutta ja lisää. Lisää, lisää, lisää. Kuulinkin, että 80 prosenttia amerikkalaisista ei saa autoa talliin, koska se on niin täynnä muuta tavaraa. Ei olla kaukana tästä meilläkään.
Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä kalliimpia tavaroita he yleensä tarvitsevat. He oppivat myös haluamaan tarkemmin ja enemmän. Kiva kehä! Ja jos se jatkuu vuosikymmenet, niin onhan se tosi rankkaa. Eikä vain meille.
Itselläni on ollut tapana matkustella tyttäreni kanssa. Miten monta matkustuspäivää olemmekaan käyttäneet shoppailuun. Hoh hoijaa. Ei ihme, jos neiti tykkää tavarasta ja varsinkin vaatteista.
Jos keräät ja säilytät kamaa, mieti mitä viestiä se lapselle välittää. Jos ostat lapselle hullun lailla joululahjoja, kannattaisiko ostaa viiden sijasta yksi, vaikka sitten vähän kalliimpi. Jos harrastat shoppailua ja tutustutat lapsesikin siihen, funtsi mihin se todennäköisesti johtaa. Jos taistelet tavarasta puolisosi tai sukusi kanssa, mitä samalla opetat lapsellesi. Jos vaihdat vaatteita moneen kertaan tehdessäsi valintaa, miten lapsi sen ymmärtää? Jos olet hurahtanut merkkeihin, tyyleihin tms., mitä annat pikkuiselle silloin? Jos taas kohtelet tavaraa huonosti, välität vahvaa viestiä silloinkin.
Kevät ja kukkaset ovat tulossa. Eckhart Tolle antoi hyvän vinkin, jolla voi auttaa pieniä lapsia. Sen sijaan, että poimimme kukkia luonnosta, annamme niiden olla ja ihailemme niitä. Annamme niille huomionne. Kannattaisiko äitienpäivänä tehdä yhdessä reissu metsään? Lapsi saa kokemuksen, jossa emme haali itsellemme, vaan annamme olla ja nautimme.
Toinen erinomainen keino on kierrätys. Kun lapsi näkee, miten laitamme omat tavaramme kiertoon, se alkaa tuntua hyvältä ja oikealta. Kun kerrot siitä, miten paljon nämä vaatteet ja muut ilahduttavat saajaansa, hän saattaa syttyä antamaan lelun tai pari. Hän haluaa myös tuottaa iloa sille pikkuiselle jossain. Kun kiität häntä hienosta työstä ja ajatuksesta, saattaa irrota enemmänkin. Näin omasi alkaa oppia luopumista, antamista ja jakamisen iloa.
Itse olen kiitollinen siitä, että opin nuorena lainaamisen taidon, puolin ja toisin. Sen takana on oikeastaan ajotaitonikin. Lainasimme myös vaatteita. Ei kaikkea kannata hankkia itselle. Siellä seisoo Lapissakin tuhansia hienoja kämppiä käyttämättöminä kuukausitolkut. Olen saanut vuokrata tai oikeastaan lainata paria sellaista ja olen siitä hyvin kiitollinen. Miten paljon jaettavaa meillä onkaan.
Saaminen on kivaa, mutta antaminen on vähintään yhtä kivaa.
Lenitan juttuja 