Onko lapsesi koukussa tavaraan?

Lapsi, kuten moni meistäkin, kokee olevansa yhtä kuin tavaransa. Meillä on se mersu tai muu, joka on juuri nyt niin hemmetin tärkeä. Sitä ei malta antaa muiden ajaa, saati lainata. Jos sitten jostain syystä joudumme siitä kokonaan luopumaan, on tilanne todella vakava. Tarkoitin edellä ”aikuisia”, mutta mietipä sitä, kun joku yrittää ottaa 3-vuotiaalta hänen rakkaan mersunsa hetkeksi pois. Siitä on leikki kaukana.

Tyypillistä on, että se mersu, laukku tai lakki tuo iloa ja lohtua vain hetken. Kohta on saatava uutta ja lisää. Lisää, lisää, lisää. Kuulinkin, että 80 prosenttia amerikkalaisista ei saa autoa talliin, koska se on niin täynnä muuta tavaraa. Ei olla kaukana tästä meilläkään.

Mitä enemmän lapsille tulee ikää, sitä kalliimpia tavaroita he yleensä tarvitsevat. He oppivat myös haluamaan tarkemmin ja enemmän. Kiva kehä! Ja jos se jatkuu vuosikymmenet, niin onhan se tosi rankkaa. Eikä vain meille.

Itselläni on ollut tapana matkustella tyttäreni kanssa. Miten monta matkustuspäivää olemmekaan käyttäneet shoppailuun. Hoh hoijaa. Ei ihme, jos neiti tykkää tavarasta ja varsinkin vaatteista.

Jos keräät ja säilytät kamaa, mieti mitä viestiä se lapselle välittää. Jos ostat lapselle hullun lailla joululahjoja, kannattaisiko ostaa viiden sijasta yksi, vaikka sitten vähän kalliimpi. Jos harrastat shoppailua ja tutustutat lapsesikin siihen, funtsi mihin se todennäköisesti johtaa. Jos taistelet tavarasta puolisosi tai sukusi kanssa, mitä samalla opetat lapsellesi. Jos vaihdat vaatteita moneen kertaan tehdessäsi valintaa, miten lapsi sen ymmärtää? Jos olet hurahtanut merkkeihin, tyyleihin tms., mitä annat pikkuiselle silloin? Jos taas kohtelet tavaraa huonosti, välität vahvaa viestiä silloinkin.

Kevät ja kukkaset ovat tulossa. Eckhart Tolle antoi hyvän vinkin, jolla voi auttaa pieniä lapsia. Sen sijaan, että poimimme kukkia luonnosta, annamme niiden olla ja ihailemme niitä. Annamme niille huomionne. Kannattaisiko äitienpäivänä tehdä yhdessä reissu metsään? Lapsi saa kokemuksen, jossa emme haali itsellemme, vaan annamme olla ja nautimme.

Toinen erinomainen keino on kierrätys. Kun lapsi näkee, miten laitamme omat tavaramme kiertoon, se alkaa tuntua hyvältä ja oikealta. Kun kerrot siitä, miten paljon nämä vaatteet ja muut ilahduttavat saajaansa, hän saattaa syttyä antamaan lelun tai pari. Hän haluaa myös tuottaa iloa sille pikkuiselle jossain. Kun kiität häntä hienosta työstä ja ajatuksesta, saattaa irrota enemmänkin. Näin omasi alkaa oppia luopumista, antamista ja jakamisen iloa.

Itse olen kiitollinen siitä, että opin nuorena lainaamisen taidon, puolin ja toisin. Sen takana on oikeastaan ajotaitonikin. Lainasimme myös vaatteita. Ei kaikkea kannata hankkia itselle. Siellä seisoo Lapissakin tuhansia hienoja kämppiä käyttämättöminä kuukausitolkut. Olen saanut vuokrata tai oikeastaan lainata paria sellaista ja olen siitä hyvin kiitollinen. Miten paljon jaettavaa meillä onkaan.

Saaminen on kivaa, mutta antaminen on vähintään yhtä kivaa.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

6 vastausta artikkeliin “Onko lapsesi koukussa tavaraan?”

  1. Naulan kantaan. Tavaran haaliminen on tietysti yleismaailmallista, mutta suomalaisissa istuu vielä päälle päätteeksi mustasukkainen omien omistusten varjelu. Munalukolla vain kiinni ja talteen, ettei kukaan pääse lähellekään! Lainaaminen on loistava taito ja järkevää paitsi taloudellisesti, myös ekologisesti. Monesti mietityttää, mihin ne kaikki autotallien tavaravuoret joskus päätyvät. Aasiasta ja Etelä-Amerikasta löytyy varoittavia esimerkkejä siitä, minkälaisiksi kaatopaikoiksi kokonaiset maat voivat muuttua.

    Tykkää

  2. Kiitos paljon näkökulmastasi. Luomme tavaralla turvaa. Mikä paradoksi monessa mielessä!

    Lainaamisesta tuli vielä mieleeni, että kun joskus 80-luvun lopussa muutin jenkkeihin, olin otettu siitä miten työkaverit tarjosivat minulle huonekaluja sun muita. En ollut kokenut täällä Suomessa vastaavaa auttamishenkeä.

    Muistan kokemuksen tosi kiitollisena ja nostan tämän esimerkin usein esille, kun joku alkaa moittia amerikkalaisia. Anteliaisuus yhdistää.

    Tykkää

  3. Ja tähän kirjoitukseen vasta sopiikin kommentiksi lisätä kehoitus katsoa Zeitgeist – Addendum
    Dokumenttielokuva suuresta materialismin valheesta.

    http://www.zeitgeist.fi/

    Elokuvan voi katsoa suomenkielisillä tekstityksillä tuolta.

    Jos olet koukussa materiaan, tämä dokumentti voi olla hyvin järkyttävä… Mutta jos yllä oleva Lenitan ”juttu” tuntui hyvältä, järkevältä ja viisaalta, on dokumentti vain raikas ja silmät avaava kokemus kaiken tämän materiaa palvovan mainonnan ja Hollywood-leffojen tulvan keskellä.

    Haluanko minä olla kuluttaja vai ihminen?

    Nykyään se on elämän ja kuoleman kysymys jo ihan luonnontilan kannalta, vaikkei sitä tahtoisikaan tiedostaa.

    Tykkää

    1. Mo Lenni! Joo, omien ajatusten ja tekemisten kyseenalaistaminen on tosiaan terveellistä asiassa kuin asiassa. Kiitos paljon viestistäsi ja vinkeistä!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s