Miten niin toista ei voi muuttaa?

Aina välillä kuulen tämän kysymyksen. Mikä ihme tuo on? Kuinka paljon olenkaan itse yrittänyt muuttaa muita? Usein ihan suoraan, mutta varmasti ennen kaikkea tiedostamattani.

Meidän on niin vaikea antaa toisen tehdä hölmöyksiä tai jopa pahastikin loukata itseään. Sivusta näemme tilanteen ”selkeästi” ja haluamme vain toisen parasta. Haluamme auttaa. Pelastaa.

Mitä tulee ihastuksiimme, emme me ole ihastuneita häneen vaan mielikuvaamme hänestä. Mielikuvamme on niin voimakas, että aluksi näemme sen, emme häntä. Tätä emme tietenkään tiedosta. Sitten alkaa vaan tulla ja tapahtua kaikenlaista. Me petymme ja vaadimme muutosta. Me haluamme, että hän muuttuisi sellaiseksi kuin me olimme hänet kuvitelleet. Ihmettelemme mikä on, kun sitä ei tapahdu. Sotkua seuraa.

Totta kai me voimme auttaa toista muuttumaan, jos hän meiltä siihen apua pyytää. Meidän on hyväksyttävä, että muutos tapahtuu hänen tahtiinsa ja tavallaan, ei meidän. Niinkin voi käydä, että hän ei muutu, ei vaikka haluaisi tai olisi meille niin luvannut. Sekin on hänen asiansa. Meidän on se hyväksyttävä. Hyväksyminen ei tarkoita vaatimista, nalkutusta tai murjotusta. Se tarkoittaa sitä, että kaikki on hyvin, kävi miten kävi.

Kyllähän me sen tiedämme, että muutumme vain jos itse sitä haluamme. Tiedämme miltä tuntuu, kun joku yrittää ”takoa” järkeä päähämme. Haluamme olla niiden lähellä, jotka hyväksyvät meidät sellaisina kuin olemme. Haluamme olla heidän kanssaan, jotka eivät valita meille eivätkä murehdi puolestamme. Se on viisastakin. Negatiivisuudessa kykenee hädin tuskin hengittämään. Muutu siinä sitten.

Meillä on paljon perusteita sille, miksi jonkun kannattaisi tai pitäisi muuttua ja mielellään heti. Tähän sopii hyvin seuraava vertauskuva. Jos sinulla on kädessäsi kukka, jossa on nuppu, miten käy kun yrität avata sen?

Muutos on sitä, että me pidämme huolta itsestämme. Muutamme ajatuksiamme ja teemme ratkaisuja, jotka ovat meille hyväksi. Tunsin avioparin, jonka mies joi. Nainen tuumi vuositolkut, että hän ei voi jättää miestä, koska tämä ei pärjää. Kun vaimo sitten lopulta lähti, mies lopetti ryyppäämisen.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s