Kenen tontilla hyörit?

Mennyt on mennyt. Ilmat ovat mitä ovat. Jokainen taaplaa tyylillään. Niinhän se on.

Käytännössä me kuitenkin herkästi sotkeudumme muiden saappaisiin. Minä tiedän miten sinun tulisi elää, toimia ja ajatella. Minä tiedän miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa. Jos minä olen oikeassa, se tarkoittaa sitä, että sinä olet väärässä. En sano sitä noilla sanoilla, mutta sitähän se käytännössä tarkoittaa.

Onko ihme jos ”yrityksiäni” seuraa sotku? Se, jota lähdin auttamaan, joko suuttui, loukkaantui tai ystävällisesti kieltäytyi avusta eikä halua olla kaikkitietävän minäni kanssa missään tekemisissä. Minä puolestani ihmettelen, mikä siinä on kun apu ja hyvät neuvot eivät kelpaa. Otan nokkiini tai raivostun oikein kunnolla.

Mikä on tilanne minun tontillani? Enkö rohkene katsoa totuutta silmiin? Pidänkö itseni täystyöllistettynä moittimalla naapurin akkaa tai omaa siippaa? Neuvomalla tai järjestelemällä muiden asioita.

Uskon, että niin kauan kuin ihminen pyytämättä hyörii muiden asioissa, se paljastaa hänellä olevan keskeneräisiä juttuja itsensä kanssa.

Tästäkin aiheesta minulla on paljon omakohtaista kokemusta. Paljon! Omalla kohdallani kävi niin, että tajusin tällaisten episodien syövän hurjasti voimiani. Milloin olin tosi hämmentynyt, milloin raivoissani tai äärettömän loukkaantunut. Siinä ei ollut järjen hiventä.

Onneksi olin päättänyt saada voimani takaisin. Aloin nähdä samanlaista toimintatapaa monessa suunnassa. Huomasin, että ”tietäjän” omassa elämässä oli keskeneräisiä asioita. Ymmärsin, että nämä neuvomis- ja puuttumismallit ovat usein sukupolvien perintöä. Aloin nähdä itseäni heissä. Tajusin, että eivät he tahallaan. He tarkoittivat hyvää mutta… Näin ollen en voinut enää olla vihainen, en heille enkä itselleni.

Minulla on ollut tosi suuri neuvomisen ja tietämisen tarve, joten otin jopa hetkeksi etäisyyttä läheisiini, jotta saisin kierteen katki. Tapailin ja soittelin vähemmän. Minä katselin sillä välin peiliin. Järjestelin ja siivosin omaa tonttiani, siinä riittää hommaa loppuelämäksi.

Kokemukseni mukaan erilaiset ajatuskuviot auttavat. Tässä esimerkkejä: Mistä voin tietää, miten hänen kannattaa oma elämänsä elää? Jos hän on selvinnyt tähänkin asti, niin eiköhän hän selviä nytkin. En ole muutenkaan häntä jatkuvasti neuvomassa ja hän pärjää, joten tämä asia saa nyt varmasti liian suuret mittasuhteet. Puutunko epävarmuudesta, enkö luota että elämä kantaa? Olenko nyt huolissani tulevaisuudesta, joka ei oikeasti murehtimalla parane? Haluanko todellakin kahlita muita? Luulenko oikeasti tietäväni paremmin? Onko vain yksi oikea tapa, minun tapani? Aina on selvitty. Onko tämä minun asiani? Olenko mieluummin oikeassa kuin onnellinen? Mitä voin tästä oppia? Antaako tämä minulle iloa, voimaa? Kunnioitanko nyt häntä? Jaa, tontillani taitaa olla tekemätöntä työtä. Annanko hänelle näin voimia? Kannattaisiko minun mieluummin kiittää? Toistanko vanhaa kaavaa? Tämäkin menee ohi. Haluanko tällaista elämää, näitä tunteita? Tuoko tämä meitä lähemmäs toisiamme?

Sinne neuvomisen puolelle on niin helppo lipsahtaa. Nykyisin, kun teen sitä tyttärelleni, herään mielestäni aika usein ja yhä nopeammin. Kykenen nykyisin sanomaan aidosti: anteeksi puuttumiseni. Sinä olet täysi-ikäinen, se on sinun asiasi. Tee sinä niin kuin parhaaksi näet.

Ei ole pitkä aika kun huomasin ärsyyntyneenä sanovani äidilleni, että ne ovat siskosi asioita, anna hänen elää oma elämänsä niin kuin parhaaksi katsoo. Vähän myöhemmin tajusin, että siinä mentiin ketjussa. Minä neuvoin äitiä miten hän tulisi toimia. Pata kattilaa soimaa.

Loistavia opettajia ovat myös ne ihmiset, jotka ovat voimakkaasti reagoineet puuttumisiini. Meni kauan ennen kuin tajusin tämän! Heitä minun on kiittäminen. Kiittäminen on muutoinkin päivän sana. Puuttumalla, tietämällä ja neuvomalla emme näe sitä kaunista joka on. Kiittämällä ja hyväksymällä me näemme aivan toisenlaisen maailman ja aivan toisenlaiset lähimmäiset.

Kun näin tyttäreni Netan vaarin viimeisen kerran, olisi ollut niin helppo alkaa saarnata hänelle tupakan poltosta. Aiempi minäni olisi tehnyt niin, mutta minäpä en! Mille tunnetasolle saarnaamiseni olisikaan kääntänyt viimeisen tapaamisemme. Ja minkälainen maku siitä olisikaan Netalle ja minulle jäänyt.

Sanottakoon vielä, että eihän siinä mitään pahaa ole, jos ihminen tykkää neuvoa. Se on ihan ok, jos neuvoja arvostaa sitä, että jokainen valitsee omat ajattelu- ja toimintatapansa. Olennaista on sekin, että neuvoja neuvoo vain niitä, jotka haluavat häntä kuulla. Neuvoja voi esimerkiksi pitää blogia 😉

Miten ihanan vapauttavaa on myös sen ymmärtäminen, että minun ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka asiallisista pyynnöistäni huolimatta valitsevat minun ja valintojeni tuomitsemisen. Voin sanoa ystävällisesti, kiitos mutta ei kiitos.

Alkoholistien aikuiset lapset -tapaamisissa on puhuttelevat loppusanat:

Jumala suokoon minulle
tyyneyttä
hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta
muuttaa mitkä voin, ja
viisautta
erottaa nämä toisistaan.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

4 vastausta artikkeliin “Kenen tontilla hyörit?”

  1. Tässä kirjoituksessa sä oot mun mielestä Lenita asian ytimessä! 🙂

    Vois ehkä itekin alkaa pitää blogia kun tykkäisin kovasti neuvoa muita… 😀

    Tykkää

    1. Kiitos Jukka! Ja hei siitä vaan blogia tekemään jos siltä tuntuu. Näitähän saa nykyisin helpolla pystyyn. Tosin varmaan näitä voi hyödyntää paljon enemmän kuin minä osaan. Minä vain kirjoittelen 😉

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s