Miksi ihmeessä minun kannattaisi ajatella, että en rakasta sinua. Miksi en saman tien rakastaisi, vaikka en ehkä edes ole koskaan sinua tavannut?
Miten hyvää tekee ajatus siitä, että maailma on tulvillaan rakastettavia ihmisiä ja minä saan rakastaa heitä. Voi jopa olla, että ajatukseni välittyy heille ja antaa voimaa. Rakkaus on mahtava rukous. Miltä sinusta tuntuu ajatus siitä, että minä täällä rakastan sinua?
Jos se ärsyttää, siinä on sinulle jokin viesti. Jos haluat tietää mistä on kyse, jää maistelemaan tunnetta toviksi. Jos rakastan sinua nyt, rakastan sinua juuri sellaisena kuin olet. Pitäisikö minun tavata sinut ensin määritelläkseni oletko rakkauteni arvoinen? Mitä mittareita käyttäisin?
Olisiko ensivaikutelma sellainen? Nenän muotosi, sukupuolesi, hymysi tai äänesi? Ehkä haluan tietää, kuinka paljon sinulla on pankissa rahaa tai mitä teet työksesi? Mitä kouluja olet käynyt, milloin hoidit hampaasi viimeksi, mikä on suhteesi vanhempiisi? Osaatko nauraa, kuunnella ja miellyttää minua?
Onko rakkaus tekoja? Kun puhumme parisuhteista, kuulemme usein ihmisten sanovan, että alussa hän otti minut niin ihanasti huomioon, vei syömään ja puhui kauniita asioita. Nyt kaikki on toisin.
Kyllä me sen sydämessämme tiedämme, että ei rakkautta ansaita. Se ei ole tekojemme summa. Tänään olet rakkauteni arvoinen, huomenna ehkä et. Katsotaan miten päivä menee. Tällä ajattelulla saa kyllä itsensä kipeäksi. Lapsena tulkitsimme, että meitä rakastetaan, kun teemme sitä tai tätä. Se on jäänyt päälle. Yritämme niin kovasti, mutta…
Aika jyrkästi me toisiamme tuomitsemme. Me olemme sitä mieltä, että ”pahantekijää” ei ole syytä rakastaa. Mikä minä olen vertailemaan ja arvottamaan hänen, sinun tai omia tekojani. Rakkaus on sitä, että annan itselleni anteeksi kaiken, myös ne puukoniskut ja viillot, joita olen läheisilleni ja itselleni tehnyt. Mitä enemmän rakastan, sitä vähemmän satutan. Itseäni ja muita.
Rakkaus ei ole vaihtokauppaa. Sinä saat ajatella minusta ihan mitä haluat. Minä rakastan itseäni ja sinua, koska saan siitä mielettömästi voimaa. Sitä paitsi – lainatakseni Byron Katien sanoja – minä tiedän, että sinä rakastat minua, mutta sinä et ehkä tiedä sitä vielä.