Kuulin hyvän vertauksen ja haluan kertoa sen sinullekin.
Mieti appelsiinia. Tiedät minkälainen se on ulkoapäin. Se on appelsiini ulkoa ja sisältä. Koko appelsiinin sisältö on appelsiinia. Kaikki on sitä yhtä ja samaa hedelmää.
Kun alat puristaa appelsiinia, siitä tulee ulos appelsiinia ja juuri sitä kyseistä appelsiinia. Kun puristaja vaihtuu, sieltä tulee edelleen ulos vain sitä kyseistä appelsiinia, eikö vain?
Ihan sama on meidän kanssamme. Kuka sinua sitten puristaakin, ulos tulee vain sinua.
Ottaen tämän totuuden huomioon on mielenkiintoista miten usein me kuitenkin käännämme katseemme siihen puristajaan. Haluamme tietää, miksi hän puristi niin kuin puristi. Eli teki sitä tai tätä, sanoi niin tai näin.
Jos haluamme päästä eteenpäin, tutustumme siihen mitä me olemme ja mitä meistä ulos tulee.
Lenitan juttuja 
Mielenkiintoista. Ongelma on vain se, että kaikki eivät pidä appelsiinista. Vaikka kuinka pyrkisit olemaan itsesi ja samalla ystävällinen muille, joillekin sitruunoille se ei kelpaa.
Sama pätee edelliseen postaukseen rakkaudesta, joka sekin oli hyvä, mutta ongelmana on juuri se, että osa ihmisistä kohtelee sinua inhottavasti, vaikka olisit kuinka rakastava. Tuollaisiin ihmisiin on parasta pitää etäisyyttä, jos haluaa olla oma itsensä ja kehittyä ja nauttia elämästään.
Aina tietenkään ei voi syyttää muita ihmisiä, mutta olen huomannut, että ystävällisyys ja omana itsenä oleminen palkitaan joskus ilkeydellä (yleensä vastapuolen huonon itsetunnon vuoksi).
TykkääTykkää
Kiitos kommentistasi Helena! Olen samaa mieltä. Kiitos, että nostat tämän näkökulman esille.
Mielestäni tärkeintä on rakastaa itseään, pitää omasta hyvinvoinnista huolta. Olennaista on olla uskollinen itselleen. Jos muiden miellyttäminen menee niin pitkälle, että petämme itseämme, silloin mekin olemme ilkeitä itsellemme. Se satuttaa meitä varmasti kaikista eniten.
Voi hyvin olla, että voidaksemme rakastaa itseämme ja toista, meidän on jatkettava matkaa. Usein niin on. Minun tehtäväni on siis rakastaa itseäni ja häntä. Jos en kykene siihen esimerkiksi tietyssä parisuhteessa, lähden. Vastaava tilanne voi tulla eteen myös vaikka pomon tai jonkun sukulaisen kanssa. Kun sitten rakkaus itseäni kohtaan lisääntyy, alan rakastaa myös muita enemmän. Myös häntä, joka kohteli minua (ja itseään) huonosti.
Oma kokemukseni on, että minun on ollut paljon helpompi todella irtaantua ja päästä vapaaksi huonosti minua kohtelevista ihmisistä, kun aloin ymmärtää, että he eivät ole pahoja. Heillä on paha olla. He ovat ihmisiä siinä missä minäkin, rakkauteni arvoisia. Minä olin heissä kiinni, kun olin ärsyyntynyt, katkera tai hämmentynyt. Annoin heille paljon energiaani ja tilaa ajatuksissani, silloinkin kun en enää ollut heidän kanssaan tekemisissä. Katkeruus, viha ja muut näkyvät meissä ja ne heijastelevat myös uusiin ihmissuhteisiimme. Ihan samoin kuin rakkaus ja ilokin.
Kun aloin ajatella, että minä rakastan häntä, mutta hän toimii tavalla, jossa en halua olla mukana, alkoi olo helpottaa. Samalla tietysti armahdin itsenikin, sitä edes tiedostamattani. Olenhan minäkin tehnyt pahaa itselleni ja muille.
Yksi tällainen ihminen on muuten nykyisin erittäin rakas ystäväni. Suhteemme on täysin muuttunut. Sitten on muutama niitä, joiden kanssa en ole tekemisissä. Minä rakastan heitä ja toivon heille sydämestäni hyvää. Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kun oma ajattelutapa muuttuu, alkaa ihmeitä tapahtua. Kaikki on hyvin, kävi niin tai näin.
Uskon, että kaikki kohtaamani ihmiset ovat suurimpia opettajiani. Kun he ovat puristaneet minua, olen saanut oppia itsestäni. Olen kuin appelsiini, ulos tosiaankin tulee vain minua. Minua huonosti kohdelleet ihmiset ovat antaneet mieletöntä oppia muun muassa siitä, että minun on todellakin huolehdittava ensi sijassa itsestäni. Ulos on tullut selvyys rajojeni puuttumisesta ja toisaalta heidän avullaan olen voinut rajojani hakea. Olen kiitollinen kaikille minua puristaneille.
TykkääTykkää
On totta, että katkeruutta ei saa raahata mukanaan. Se todella myrkyttää ja silloin et ole päässyt oikeasti vapaaksi. Itse en kuitenkaan rakasta ihmisiä, jotka kohtelevat minua huonosti tai epäoikeudenmukaisesti – se tuntuisi jo itsepetokselta. Minulle rakkaus on sana, jota käytän vain erittäin harvoin: esim. rakkaus lapseen, rakkaus mieheeni.
Vaikeiden ihmisten tai pitäisikö sanoa negatiivisten energioiden kohtaaminen on toki opettavaista ja on erittäin tärkeää analysoida tilanne objektiivisesti, ottaen huomioon myös mahdolliset omat virheensä. Mutta sen jälkeen on viisainta päästää vain irti, jos huono suhde (ystävyys tai muu) on jatkunut jo pitkään.
Eli periaatteessa samaa mieltä, mutta rakkaus-sanan tilalla itse käyttäisin ehkä sääliä, koska tuollaisilla ihmisillä itsellään menee yleensä todella huonosti. (Olen itsekin ajatellut käsitellä aihetta, joten sen takia näin pitkät kommentit. :-))
TykkääTykkää
Minun kommenttinihan se pitkä oli ja tästä tulee varmasti vielä pidempi! Tykkään tällaisesta keskustelusta. Kiitos sinulle.
Irti päästäminen on tosiaan todella mahtava voimien palauttaja. Niin usein olemme menneessä tai tulevassa. Kun hyväksymme sen mitä on, alkaa ihmeitä tapahtua. Minä käytän tässä asiassa vahvistuslauseita, kuten anna mennä, kaikki on hyvin.
Tuo sääli on mielettömän innostava keskustelun aihe. Mistä aloittaisin 🙂
Moni lihottaa koiransa muodottomaksi, kun se tapittaa nappisilmillään ruokaa. Minun neljätoistavuotias koirani on takulla ollut yksi suurimpia opettajiani säälistä irti päästämisessä. Minä olen siis sitä mieltä, että siitä jos mistä kannattaa päästää irti 🙂
Sääli on surun ja pelon sukulainen. Se ohjaa toimintamme väärille urille. Päästän narkkaripoikani ovesta sisään, vaikka olen ihan rikki ja hän on jo pöllinyt kaikki rahanarvoiset tavarani. Annan sille Mustille makkaraa, vaikka Musti ylipainoltaan tuskin pääsee kävelemään. Vedän kilon suklaata, vaikka diabetes on jo pahassa mallissa. En uskalla jättää juoppoa miestäni, koska pelkään, että hän ei pärjää. Jaksan iskuja, koska hän on muuten mukava mies.
Minusta sääli on liima, joka pitää ihmisiä yhdessä. Se pitää kantajaansa koukussa toiseen osapuoleen vähintäänkin henkisesti. Silloin siihen usein liittyy murehtiminen, huolissaan olo tai halveksunta – paljon tuskaa.
Sääli on kiero ja kierä. Se muka palvelee. Se ei luo todellista vapautta eikä läheisyyttä, myös sen luoma etäisyys on teennäistä. Sääli ei lähde sydämestä. Se ei koskaan tuo todellista tyydytystä. Se repii ja rikkoo.
Minusta on sääli kadonnut. Ei kaikki, mutta siihen nähden mistä lähdin, muutos on todella suuri. Kun joku säälii, se tarkoittaa mielestäni, että säälijä kokee hänellä asioiden olevan paremmin kuin toisella. Hän myös taitaa luulla tietävänsä, että toinen ei elä elämäänsä niin kuin hänen pitäisi. Minusta me emme voi tietää tällaisia asioita. Emme voi tietää mikä on toiselle hyväksi. Jokainen kulkee täällä oman polkunsa ja jos se tarkoittaa itsensä ryyppäämistä hengiltä niin olkoon sitten niin. Asia ei tietämällä eikä säälimällä parane. Oletan, että pärjään valmentajana ja ohjaajana, kun en sääli asiakastani. Olemme tasa-arvoiset ja hän vaistoaa sen ja päästää minut lähemmäs.
Minun on myös nykyisin helppo jutella esimerkiksi laitapuolenkulkijoiden kanssa. Ajattelen, että he ovat tehneet tuollaisen valinnan. Me molemmat olemme tehneet omat valintamme. Jos näkisin hänet säälittävänä, siitä seuraisi hyvin erilaista vuorovaikusta välillämme. Sääli ja kunnioitus eivät mahdu samaan tilaan, niin minusta tuntuu.
Aiemmin säälin, jos näin jonkun liikkuvan pyörätuolilla. Nyt kun en näe heitä säälivin silmin, saatan ihaillen katsoa, miten taitavasti hän tuoliaan käsittelee jne. Samoin, jos näen pariskunnan vaikeasti vammautuneen lapsen kanssa, mietin, että mitä kaikkea hyvää lapsi onkaan mahtanut tuoda heidän elämäänsä. Minun maailmani on tässä mielessä muuttunut totaalisesti, joten usein kiitän siitä, että en lähde vertailemaan meitä ja sitä kautta luulemaan, että minulla on asiat paremmin kuin heillä, että olisin onnellisempi. Sydämessäni tiedän myös, että säälin voi lukea silmistä ja tiedän, että eivät nämä ihmiset halua sääliäni vaan ihan muuta. Voin jutella heidän kanssa vapaasti, kun säälin tunne on poissa.
Tätä kirjoittaessani huomaan myös lakanneeni sairaiden ihmisen kohtaamisen kautta ajattelevani, että onneksi minä olen terve, onneksi lapseni on terve. Olen alkanut nähdä hänet. Nyt vähän jo huikoo sanoa näin, mutta kyllä se aika pitkälle niin on. Sairaudella ei muuten ole tutkimustenkaan mukaan tekemistä onnellisuuden kanssa. Tässä juttu aiheesta.
Tämä on ihana koskettava aihe. En lainkaan tiedä mitä sinä Helena tarkoitit säälillä, toivottavasti et pahastu, kun käytän nyt tämän tilanteen, jossa kerran mainitsit tuon sanan, hyväkseni.
Sääli on sikälikin mielenkiintoinen asia, että se voi olla ainoa tapa, jolla ihminen on saanut pienenä hoivaa ja huomiota. Joku on säälistä antanut pikkuiselle aikaansa tai leivän palan. Häpeä ja sääli kulkevat käsi kädessä ja viha niiden kannoilla. Minä häpeän sitä että sain sinulta säälistä rahaa ja otin sen vastaan. Vihaan itseäni, sinua ja muita. Mutta minä tiedän, että olemalla säälittävä, saan mitä haluan. Ikävä kierre, tulee mieleen ne keski-ikäiset vanhoja äitejään pahoinpitelevät pojat, joista joskus aina julkisuudessa puhutaan.
Hyvä tapa saada huomiota ympäristöltä on tekeytyä sairaaksi. Se ei ole tasa-arvoista hellimistä, mutta sekin riittää tähän hätään. Opimme jo lapsena, että huonosti voimalla saa huomiota. Näin ollen saimme myös sen hoitajan eli säälijän mallin. Näistä voi olla hyvin vaikea irtaantua.
Minä uskon jopa siihen, että ihminen voi tiedostamattaan hankkia jonkin vakavankin fyysisen sairauden saadakseen huomiota. On paljon parisuhteita, joissa elämä pyörii toisen osapuolen sairauden ympärillä. Molemmat ovat oikeastaan naimisissa sen sairauden kanssa. Näiden kahden ihmisen suhde voi olla muuttunut parisuhteesta hoitosuhteeksi. Molemmat säälivät toisiaan ja viha vierailee välillä. Sääliä tulee paljon myös ympäristöltä.
Toisen ihmisen auttaminen säälistä syö auttajan voimat, eivätkä tuloksetkaan ole välttämättä kaksisia. Kun auttaminen lähtee toisen kunnioituksesta omat voimat vain kasvavat ja tulokset ovat mielettömiä. Sama koskee kaikkea yhdessä oloa. Luovuus, joka on valtava resurssi kaikissa ihmissuhteissa, kumpuaa kunnioituksesta, kiitollisuudesta ja muista vastaavista tunteista.
Ja sanonpa nyt senkin, että kun näen toisessa sääliä, se heijastaa minussa olevaa sääliä. Kyse onkin siis minusta. Otan oivalluksen kiitollisena vastaan ja mietin mitä se minusta kertoo ja mitä se voi minulle antaa. Kun itsesäälini vähentyy eli sulaa pois, vähentyy säälin näkeminen muissa samassa suhteessa. Alan nähdä hänet ja sen kaiken kauniin, jota hänessä on.
Kun säälin, näen uhrin. Kun kunnioitan ja rakastan, näen arvokkaan ihmisen, toivon ja mahdollisuuden. Se luo tilaa ja vapauttaa. Se tuo rauhan.
Kiitos vielä kerran Helena, että mainitsit sanan sääli ja minä sain tarttua siihen. On ollut tosiaan se sana tässä mulla tutkailun alla. Oli ihana kirjoittaa siitä nyt 🙂
TykkääTykkää
Tästä keskustelusta saikin paljon irti! Kiitos 🙂 Huomasin että samastuin paljon myös Helenan kommentteihin. Pitäisikö siitä tuntea siis huonoa omaa tuntoa jos ei vain yksinkertaisesti pidä jostain ihmisestä jos tämä on todella toiminut ilkeästi eikä välitä pyytää edes anteeksi. Itselläni tällaisia tilanteita ei paljon ole ollut mutta olen kuullut näistä tapauksista kyllä usein. En nyt tarkoita sitäkään että pitäisi vihata, mutta rakkaus on minullekin niin voimakas sana, että en ehkä ihan sitä käyttäisi. Kun mietin vaan sitä että jos joku on tietoisesti toiminut todella typerästi toista ihmistä kohtaan niin oppiiko tämä ihminen koskaan käyttäytymään paremmin jos häntä silti vaan rakastetaan ja taputetaan päähän? Eihän se tietenkään ole meidän asia sitä miettiä mitä hän oppii, mutta yleisesti katsoen jos ei huonosta käyttäytymisestä saa mitään muuta kuin rakkautta takaisin niin voisiko tämä ihminen sitten jatkaa toimintaansa kun huomaa että siitä seurasikin vain hyvää..
Ei ehkä ihan suoranaisesti tähän asiaan liittyen mutta esimerkkinä kuitenkin voisin kertoa sellaisen tilanteen kun olin hieman nuorempi ja olin toiminut jotenkin huonosti ystävääni kohtaan, mutta en itse ollut sitä tiedostanut tai tajunnut. Ystäväni vihastui siitä minulle ja se, että hän tuli yht äkkiä vihaiseksi sai minut ajattelemaan mitä olin tehnyt. Sitten vasta ymmärsin miten huonosti olin käyttäytynyt. Joten eikös se ole välillä ihan hyvä että joku herättelee jos on tehnyt typerästi. Jos ystäväni ei olisi sanonut mitään niin silloinhan en olisi koskaan tajunnut että tein väärin.
TykkääTykkää
Kiitos Sàra. Hienoa, että sait tästä jutusta ja keskustelusta itsellesi jotain. Kiitos siitä myös Helenalle.
Hyvä esimerkki tuo, jonka lopussa kerroit. Opit siitä. Se on tosi hyvä asia sinulle. Monesti ihmiset suuttuvat kovasti siitä kun joku suuttuu, eivätkä sitten halua ottaa suuttuneen viestiä vastaan. Eivät edes mieti onko jutussa perää. Kiinnittävät kaiken huomionsa vain siihen, miten toinen asian ilmaisi. Me voimme aina oppia toisiltamme, jos niin haluamme.
Jokaisella on vapaus ajatella asiat omalla tavallaan. Juttuni voivat tuntua erikoisilta, sillä kirjoitan näitä niille, jotka haluavat paremman yhteyden itseensä ja muihin. Jos ajattelemme asiat niin kuin meillä on ollut tapana ajatella, saamme sitä samaa vanhaa. Jos haluamme uutta, se mahdollistuu, kun alamme nähdä maailman uudella tavalla.
Raamatussa sanotaan jotain siihen suuntaan, että rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Se on todella viisaasti sanottu. Sen myötä saamme rauhan, ilon ja vapauden. Yhteyden itseemme ja muihin. Uskon, että pääsemme tähän mutkattomasti sen jälkeen, kun ensin hyväksymme itsemme ja rakastamme itseämme.
Paljon rakkautta sinulle ja kaikille!
TykkääTykkää