Ihmeiden kesätyöpaikka

Kaverini Kalle on opiskelija. Tuhansien muiden nuorten tavoin hän haki kesätyöpaikkaa.

Hän laittoi hakemuksen moneen suuntaan, kuten kunnollisen ja tunnollisen kaverin kuuluu. Jossain vaiheessa Kalle tunnusti itselleen hakeneensa töitä, jotka ovat ok, mutta eivät hänestä tuntuneet mitenkään erityisen innostavilta. Hänellä oli mielessä paikka, josta hän haaveili. Kalle oli kuitenkin varma, että ei sitä saisi, joten hän ei laittanut edes papereita vetämään.

Uudelleen tilannetta pohdittuaan hän päätti uskaltaa edetä haaveensa suuntaan ja teki hakemuksen toiveduuniinsa. Hän vei paperit yrityksen myymälään.

Jonkin ajan kuluttua Kalle sai soiton. Yrityksen pääkallonpaikalta soitettiin ja hänet kutsuttiin töihin. Soittaja kertoi, että hakemus herätti niin hyvät fiilikset ja myymälästäkin oli tullut erittäin positiivinen viesti, jotta tervetuloa hommiin. Kalle sai toiveittensa työpaikan. Ilman haastattelua. Työhönottaja kertoi, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän otti ihmisen näkemättä töihin. Hän oli hyvin varma valinnasta, eikä halunnut aikailemalla menettää hyvää miestä.

Itselläni ja monilla meistä on paljon kokemuksia siitä, miten asiat ovat järjestyneet ihmeellisellä tavalla. Suurimmat rajat me asetamme aina itse itsellemme. Meidän ei tarvitse tietää, miten asiat järjestyvät. Annetaan tilaa pienille ihmeille. Meidän kannattaa keskittyä siihen, mitä me haluamme ja edetä sen mukaan. Tehdä parhaamme ja luottaa, että kaikki on hyvin, kävi miten kävi.

Kalle on aloittanut työt ja on innoissaan!