30 päivää ilman

Minulla on edelleen kova eli jotenkin pakonomainen tarve neuvoa – auttaa. Olen tietoisesti työstänyt asiaa jo jonkin aikaa. Onneksi en sentään enää jakele neuvojani tarjoilijoille ja muille asiakaspalvelijoille. Tein sitä paljon.

Homma karkaa yhä käsistä välillä ystävien ja tuttavien kanssa. Ystävyys, ystävällisyys, ei ole neuvomista, paitsi silloin kun neuvojani kysytään. Haluan nähdä kykenenkö todella luopumaan tästä ominaisuudestani ja vielä kiinnostavampaa on, mitä tulee tilalle. VAU!

Koska asia on minulle nyt erityisen tärkeä, päätin ottaa 30 päivän kuurin. Se tarkoittaa, että kiinnitän asiaan erityistä huomiota, vältän neuvomista 30 päivää ja samalla nautin tästä seikkailusta. Katselen sivusta, mitä se minulle tekee ja miltä tuntuu. Miten se vaikuttaa yhdessäoloon ihmisten kanssa. Olen innoissani kokeilusta, sillä tällainen hallitsematon käyttäytyminen syö voimiani.

Olen luopunut monista asioista ja tehnyt luopumista eri tavoin. Moni tapa tai asia on jäänyt ihan itsestään seurauksena jostain muusta muutoksesta. Viime syksynä olin kolme kuukautta kokonaan ilman alkoholia. Se oli kiva kokeilu. Kävin sinä aikana usein baarissa laulamassa karaokea. Rahaa säästyi ja olin aina seuraavana päivänä urheilukunnossa.

Runsas vuosi sitten lopetin kahvin. Päätin vain kokeilla, ilman painetta. En ole sen päivän jälkeen kaivannut kahvia. Olin riippuvainen eräästä nenäsuihkeesta useita vuosia. Runsas vuosi sitten lopetin sekin. Se kävin hyvin helposti. Se oli jopa hämmentävän helppoa. Onnistuin näissä varmaan juuri siksi, että minulla ei ollut paineita. Minun ei ollut PAKKO onnistua, päästä mihinkään. Elin vain sitä ja kutakin hetkeä.

Siitä on muutama vuosi kun tajusin, että jotkin asiat joita teen, ovat verrattavissa nopeaan känniin. Ensin on tosi kivaa ja jonkin ajan kuluttua erittäin huono olo sekä kropassa että mielessä. Selän takana puhuminen, juoruilu ja vahingonilo ovat tällaisia – minulle. Toinen mielikuva, jota usein käytän, on ilmapallo. Se sellainen ruttuinen, jossa ei ole yhtään ilmaa. Aloin kokea, että puhuttuani pahaa muista olin kuin tuo ruttuinen ilmaton pallo. Tajusin antavani voimani pois. Pelkkä tiedostaminen auttoi muutokseen tässä asiassa.

Kuulin eilen Wayne W Dyerin kertovan, että hän on 30 päivää ilman sokeria. Kun hän pohti moisen kokeilun aloittamista, hänelle tuli mieleen monta syytä miksi ei voi luopua sokerista. Hän on kirjoittanut tekosyiden lopettamisesta kirjankin. Minä taidan kokeilla seuraavaksi suklaata. Se on minulle kuin alkoholi alkoholistille. Jos sitä on kämpässä, se on syötävä.

Ajattelen, että kaikki sellaiset asiat ja tavat, joihin olen samaistunut tai riippuvuussuhteessa, ovat etäisyyden ottamisen arvoisia. Näitä ovat sellaiset asiat, joita minun on pakko tehdä tai saada. Minun on pakko auttaa häntä, pakko ajatella sitä, pakko saada kahvia, pakko valittaa, pakko katsoa tämä tv-ohjelma jne.

30 päivän testauksessa ei ole kyse mistään tipattoman tammikuun kaltaisesta katumus- tai ylimenokuukaudesta. Suosittelen testausta niille, jotka haluavat seikkailla ja nautiskella matkasta. Tämä on löytöretki itseen. Kun horjumme, kannustamme itseämme, emme moiti. Tämä on peli ja leikki, jonka tulokset voivat olla ihmeelliset.

Eikä tässä tarvitse aloittaa suurilla panoksilla. Jos koet, että sinun on pakko vastaanottaa, lukea ja kantaa ulos ilmaisjakelulehtiä, testaa kuukausi, onko se totta. Voit koska vaan napata sen ei ilmaisjakelua -lapun pois luukusta ja elämä jatkuu vanhaan malliin. Neuvoo hän, joka haluaa päästä eroon neuvomisesta =) Olen kyllä ihan tosissani, mutta tämä blogi ja työni ovat niitä paikkoja, joissa neuvominen ovat ok.