Hyvää lomaa pikkuinen!

Moni tekee numeron numeroista tai muista arvosanoista. Ehkä jossain vielä jaetaan rahaa, hymyä ja huomiota onnistumisen mukaan.

Jokainen pieni ihminen on tehnyt parhaansa. Aina. Ihan niin kuin me aikuisetkin olemme ja teemme vastakin. Tiedämme ehkä järjen pystyvän parempaan, mutta voi olla, että kyse on ollut muista resursseista. Voimat ovat niin iso asia oppimisessa. Ilo, innostus ja uteliaisuus auttavat kummasti.

Kuulin tutkimuksesta, joka tehtiin itsemurhan tehneistä nuorista. Siinä tutkittiin näiden nuorten tuottamia materiaaleja. Yhteistä oli riittämättömyyden tunne ja kova paine. Mitä jos keskiverto olisi sittenkin riittävä? Sitä paitsi paineessa on vaikea onnistua. Paine vaan kasvaa ja kasvaa, kunnes… Hommat tosiaan sujuvat ja rullaavat paremmin innostuksen ja ilon ympärillä.

Minun siskoni oli meistä se välkky. Hän sai aina paremmat numerot. Isä vertaili meitä jatkuvasti, niin minä koin. Ei isä varmasti ymmärtänyt mitä teki, eikä minulla näin ollen ole mitään syytä kantaa asiasta kaunaa. Eikä kaunasta muutoinkaan olisi muuta kuin haittaa.

Arvelen kuitenkin, että isän toimintatapa vaikutti minuun monin tavoin. Tunsin itseni huonoksi. Vertasin itseäni muihin, ja lapsena se vaikutti varmasti sisarussuhteisiimme. Meillä jaettiin myös rahaa. Sitä sai se, joka saavutti isän määrittelemän tason. Minä en siihen yltänyt. Minulla on ollut hyvin ristiriitainen suhde rahaan, enkä vieläkään ole sen kanssa sinut. Vertaamisestakaan ei hyvää seuraa. Itselleni jäi päälle sekin. Olen alentanut ja ylentänyt itseäni vertailemalla muihin. Vasta viime vuosina olen tajunnut, että minun erinomaisuuteni on minussa. Se löytyy minusta, kunhan annan itselleni aikaa ja rakkautta.

Jos minä nyt tekisin numeron tyttäreni koulun päättymisestä, tekisin sen ihan vain siitä. Hänestä, yhden jakson päättymisestä ja loman alkamisen ilosta. Osallistuisin siihen riemuun, jota hän kokee. Osallistuisin siihen suruun, jota hän tuntee. Kuuntelemalla ja tukemalla. Jos pikkuiseni kokee epäonnistuneensa, häntä pelottaa. Se voi näkyä monella tavalla. Miten paljon hyväksyntääni ja rakkauttani hän silloin tarvitseekaan. Kannattaa muistaa, että kukaan ei soimaa meitä yhtä paljon kuin me itse. Näin käy myös siellä pienen päässä.

Eräs tuttavapariskunta vie lapset kahvilaan tai ravintolaan joka vuosi päättäjäispäivänä. Minusta se on hienoa. Juhlitaan tekemällä sitä mistä lapset tykkäävät. Mennään vaikka elokuviin tai uimaan. Tämän ei tarvitse päättyä, kun lapset tulevat tiettyyn ikään tai koulut on käyty. Lapset ovat aina lapsiamme, juhlan arvoisia. Keksimme varmasti hyviä juhlan aiheita ympäri vuoden. Sitä paitsi nämä juhlat me muistamme kiitollisina vielä kiikkustuolissa.

Miten ihanaa on alkaa loma, kun me olemme sydämestämme mukana ajatuksella, että KAIKKI ON HYVIN. SINÄ OLET IHANA ja MINÄ RAKASTAN SINUA. Paljon, hyvin, hyvin paljon ja ikuisesti!

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s