Vihalla pääsee, mutta minne?

Vihaan näitä läskejä, inhoan tätä ihraa. Näillä sanoilla ja ajatuksilla moni aloittaa laihdutuskuurin. Julistan sodan itseäni vastaan, tuo kaikki rasvahan on osa minua. Miten voisin pärjätä tässä taistelussa? Meillä on tästä paljon esimerkkejä, jos ei itsellämme niin ainakin ympäristössämme. Läski usein jopa lisääntyy. Voittajiakin on, laihdutusbisnes yksi suurimpia.

Tämä duuni on ihan syvältä. Inhoan tätä työtä, pomoa ja näitä ihmisiä. Kuinka moni on ponnistanut tällä ajattelutavalla elämänsä duuniin? Jos työpaikan vaihto on onnistunut, mikä on saavutus sekin, miten usein kaveri on saanut lisää sitä samaa paskaa? Taas minulle kävi näin -tyyppisesti.

Vihaan sitä jätkää. En halua enää koskaan nähdä silmissäni sitä muijaa. Se pienempi minä meissä uskoo, että pääsemme kaverista eroon vain vihaamalla, inhoamalla ja halveksimalla häntä. Me jätämme hänet vihaspäissämme tai teemme hulluja juttuja, jotta hän menettäisi malttinsa ja jättäisi meidät. Mitä siitä seuraa? Kuinka moni on palannut yhteen ja eronnut moneen kertaan. Me voimme myös mielessämme tehdä eroa, ottaa etäisyyttä, kylvämällä pikku hiljaa inhoa ja vihaa toista kohtaan, jopa häntä, joka nukkuu vieressä. Mitä me silloin annamme itsellemme? Millaista elämää elämme? Kuinka moni meistä on löytänyt itsensä samanlaisista tilanteista yhä uudelleen, vaikka se toinen osapuoli olisi vaihtunut?

Inhoan tätä elämää. Elämäni on yhtä paskaa. Tämä on myös sen luokan tilaus, että ihan varmasti sanoja saa lisää samaa.

Minä olen paska. Minusta ei ole mihinkään. Inhoan itseäni. Haluan ihanan puolison. Miten olet nähnyt tämän yhtälön toimivan?

Edellä esittämäni esimerkit, ainakin osa niistä, ovat ihan itsestään selviä, eikö vain? Siihen nähden on erittäin mielenkiintoista, että juuri tuolla tavalla moni meistä elämäänsä elää, vai mitä? Emmekös me ihmiset ole ihan hulluja? Mielestäni tästäkin näkee sen, että teemme parhaamme, mutta toimimme jotenkin vanhojen toimimattomien uskomusten ja mallien varassa ja vankeina. Tiedostamattamme sitä itse, ja toisaalta, emme tiedä mitä muuta tekisimme, koska nämä ovat ne ainoat mallit, jotka olemme oppineet.

Oletko tyytyväinen siihen mitä sinun elämässäsi tapahtuu? Jos haluat muutosta, se on mahdollista. Vanhat ajatukset ja toimintatavat tuovat samaa vanhaa. Muutos edellyttää siis sitä, että sallit ajattelutapasi muuttuvan ja alat toimia uusilla tavoilla.

Niin kauan kuin meitä ärsyttää joku tai jokin, se ei tuo eikä suo meille rauhaa. Rauha tulee siitä, että päästämme irti. Hyväksymme kaiken sen mikä on, olipa kyse sitten läskeistä, kaverista tai meistä itsestämme. Tiedostamme, että päässämme liikkuu ihan hassuja jopa tuhoavia ajatuksia, mutta emme välitä niistä.

Alamme kuunnella sitä viisaampaa minäämme. Sitä joka tietää, että kaikki on hyvin ja me olemme hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Jos meillä ei ole yhteyttä tähän viisaampaan minäämme, löydämme sen hiljentämällä tahtiamme, hiljentymällä ja kuuntelemalla.

Tapahtuu ihmeitä. Uusia ovia aukeaa ja vanhoja sulkeutuu. Elämä alkaa rullata ja maistua yhä paremmalta. Läskit sulavat ja ihmissuhteet kukoistavat – me kukoistamme. Maassa on rauha ja ihmisillä hyvä tahto. 😉

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

4 vastausta artikkeliin “Vihalla pääsee, mutta minne?”

  1. Olen yrittänyt olla positiivinen koko ikäni, mutta minusta ei saa ilopilleriä tekemälläkään. En tarkoita että olisin negatiivinen, olen vaan vähän kyyninen ja joutunut niin monta kertaa pettymään, yleensä toisiin ihmisiin, etten enää jaksa uskoa, että kaikki voisi olla vaan mukavaa ja kivaa. Varsinkin kun maailmassa on valtavasti todella pahoja ongelmia ja suoranaista pahuutta.

    Minusta on hienoa, että joku jaksaa olla positiivinen, mutta luulen että se riippuu myös taustasta ja temperamentista. Minussa on tuota melankolisuutta aika paljon ja lisäksi lapsuus oli aika onneton. Siitä on vaikea ammentaa.

    Ja olen huomannut, että jos yritän olla hyväntuulinen ja hymyillä koko ajan, niin se alkaa suorastaan sattua naamalihaksiin, ja tunnen, etten ole oma itseni. 🙂

    Mutta kyllä minä silti pyrin etsimään positiivisia juttuja elämässäni, kehittymään ja haalimaan ympärilleni ihmisiä, joilla on jotain annettavaa. Sen takia kai tätä blogiakin luen. 🙂

    Tulipas taas pitkä kommentti…

    Tykkää

    1. Kiitos paljon kommentistasi Annie!

      Mahatma Gandhi sanoi: sinun pitää olla se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

      Minusta tuo on ihanasti sanottu. Näin se maailma muuttuu. Se ei muutu murehtimalla tai valittamalla. Sillä tavalla minä yritin sitä muuttaa vuosikymmenet. 😉 Voimat siinä vain menivät.

      Mitä ihmisiin pettyminen oikeastaan tarkoittaa? Minä uskon, että kyse on siitä, että petymme niihin mielikuviin, joita itse olemme muista luoneet. Me odotamme toisen olevan sitä ja tätä. Kyse on meidän haluistamme ja tarpeistamme. Emme halua nähdä merkkejä, jotka ovat olleet koko ajan olemassa. Petymme itseemme, miksi minä valitsin niin kuin valitsin. Miksi valitsin hänet? Miksi luotin häneen? Ne ovat kaikki minun valintojani.

      Ajattelen, että me kaikki teemme koko ajan parhaamme. Se on ihanasti sanottu se: Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. Me sekoilemme, koska olemme hämmentyneitä. Jos minulla ei ole yhteyttä itseeni, miten minulla voisi olla yhteys sinuun? Yritän ja yritän…se on raskasta ja usein siitä seuraa vaan lisää hämmennystä.

      Deepak Chopra sanoo: minä käytän muistojani, en anna muistojeni käyttää minua.

      Minä olen kokenut lapsuuteni vaikeaksi. Minulla on ollut erittäin huono itsetunto ja siinä on edelleen tekemistä. Minä päätin, että en enää halua olla uhri. Se mitä muut ovat minulle tehneet tai tekevät, ei saa määritellä sitä, mitä minä olen, miten avaan itseni toiselle ihmiselle. Muutoinhan olen aivan samanlainen kuin hän, joka uskomusteni mukaan on osasyyllinen siihen, minkälainen olen nyt. Minä olen vastuussa siitä minkälainen minä olen ja minkälaisena näyttäydyn maailmalle. Jos, vaikka vain alitajuisesti uskomme, että hän/he tekivät (tai heidän vaikutuksestaan minusta tuli…)minusta tällaisen, se on todella voimia vievää. Se luo vihaa ja itseinhoa, joka voi olla tavallaan piilossa ja tiedostamatonta.

      En tarkastele asiaa niinkään positiivisuuden tai negatiivisuuden kautta, vaan sen kautta, että olenko valmis ottamaan 100 prosenttisen vastuun siitä, mitä olen ja miten elän. Se tuo vapauden ja sen myötä maailma muuttuu: sinun pitää olla se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

      Jos joku miettii, että missä minä olen nyt, kannatta itselle esittää hyviä kysymyksiä. Elänkö sellaista elämää, jota haluan koko maailman elävän? Olenko minä samanlainen kuin haluan maailman olevan? Kohtelenko muita ihmisiä, eläimiä ja luontoa niin kuin haluan maailman kohtelevan muita, minua, eläimiä jne.

      Kun otamme vastuun ja sallimme itsemme muuttua, hyvä olo tulee sisältä. Aivan itsestään.

      Ihania, mielenkiintoisia asioita nämä! Kiitos ja ihanaa päivää!

      Tykkää

  2. Samoilla linjoilla olemme, ehkä vähän eri asioista puhumme. Minä kieltäydyin olemasta uhri jo lapsena ja olen aikuisena pystynyt rakentamaan itselleni hyvän itsetunnon, hyvän elämän, hankkimaan hyviä ihmisiä ympärilleni jne. En ole mikään vihageneraattori. 🙂 Minäkin aina viljelen tuota Gandhin lausetta.

    Mutta joihinkin ihmisiin oma muutoksesi ei tepsi, he eivät halua sinun muuttuvan, koska heille itselleen sinun nöyryyttämisesi, pitämisesi vanhassa muotissa, antaa jollain sairaalla tavalla tyydytystä. Olen joutunut lähes katkaisemaan välit tällaisiin ihmisiin, koska vaikka kohtelisin heitä kuinka hyvin, aina tulee ”puukkoa selkään”.

    Hyvä olo tulee sisältä, mutta jos toistuvasti joutuu ottamaan vastaan loukkauksia ja vihjailuja, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä loitolla tällaisista ihmisistä. Oma sisäinen hyvä olo ei aina riitä, jos joutuu esim. kiusaamisen kohteeksi. Oli surullista lukea Hesarista kiusattujen kokemuksia, koska näyttää siltä, etteivät he koskaan toivu ennalleen. Ja ainoa vaihtoehto tuntuu olevan tilanteesta pakeneminen – ei se, että jotenkin vahvistaa itseään tai muuttaa asennettaan. Muutos on mahdollinen vasta sitten, kun pääsee eroon kiusaajista tai huonoista kasvattajista.

    (Tämä aihe kiinnostaa minua, joten sen takia näin pitkät kommentit. :-))

    Tykkää

    1. Moikka!

      Samoilla linjoilla ollaan =)

      Kaikkien kanssa ei tosiaan tarvitse olla tekemisissä, vaikka olisivat lähisukua. Tärkeintä on olla uskollinen itselleen. Pitää itsestään huolta.

      Kiusaaminen on monisäikeinen asia. Monessa perheessä on uhreja ja usein monessa sukupolvessa. Siksi kiusaaminen on aika luontevaa. Siinä pääsee tuttuihin rooleihin. Vaikka ne ovat raskaita, ne ovat tuttuja, ehkä jopa niitä ainoita, malleja joita olemme nähneet. Me saatamme näin ollen olla koukussa uhrina olemiseen. Kiusaaja ja kiusattu ovat molemmat uhreja. Ei siis ihme, että kiusattu voi kiusata toisessa ympäristössä ja toisinpäin. Eikä ihme sekään, että joku kokee tulleensa kiusatuksi koulussa, toisessa, työpaikalla jne.

      Jos minulla olisi taikasauvaa, heiluttaisin sitä ja kukaan ei sen jälkeen ottaisi mitään henkilökohtaisesti. Lopettaisimme sen ajattelun, että kaikkien tulee hyväksyä meidät. Lakkaisimme miettimästä mitä muut meistä tuumivat. Uskoisimme itseemme ja tuumisimme, että sinä saat ajatella mitä haluat, minä olen hyvä juuri tällaisena. Kaikki on hyvin ja minä rakastan itseäni.

      Kaikki se mikä meille on tapahtunut, on tapahtunut. Uskon, että sillä on ollut tarkoituksensa. Kun hyväksyn kaiken mitä on ollut, hyväksyn itseni.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s