Minä olen parempi kuin sinä

Kävin jossain vaiheessa mummoja katsomassa vanhainkodissa. Se oli kivaa, tykkäsin siitä siis ihan oikeasti. Mutta en ollut monta kertaa käynyt, kun ajattelin olevani parempi kuin ne, jotka eivät käy. Onneksi tunnistin tämän hölmön ajatuksen aika nopeasti.

Todellinen arvomme ei nouse teoilla, eikä laske sen koommin. Arvomme on, saimme sen syntyessämme. Ajattele kahta kahdenkymmenen euron seteliä. Toinen on sileä ja näyttää aivan vastasyntyneeltä. Toinen on rikkinäinen ja likainen, paljon ja kovia kokenut. Mikä ero on niiden arvossa? Aivan, ei mikään.

Ihan samoin on meidän kanssamme. Minä en ole yhtään sen arvokkaampi tai vähäarvoisempi kuin niin sanottu laitapuolen kulkija, pastori, presidentti, parikymppinen älykkö tai missi.

En voi nostaa arvoani myöskään sillä, että ryhdyn kerjäläiseksi. Hänen arvonsa on aivan sama kuin miljonäärin, joka ajaa juuri ohitsemme loistoautolla.

Jonkin aikaa voin hämätä itseäni ja tuntea suurta tyydytystä siitä, jos ovet avautuvat edessäni ja ihmiset ihailevat. Samasta syystä voin mennä myös aivan sekaisin. Vaatii suurta nöyryyttä ja elämän kunnioitusta olla hyvä ja palvottu. Ja pysyä sellaisena.

Hyvillä teoilla on paikkansa, totta kai, ja suuri onkin. Kun teen sydämestäni hyvää, en vertaile itseäni muihin. En osta hyväksyntää. Silloin teen samalla vähintään yhtä hyvää itselleni. Kun teen hyvää itselleni, voin entistä paremmin ja minulla on voimia tehdä enemmän hyvää. Hyvä leviää ihan niin kuin pahakin. Kumpaa haluan levittää? Kumpaa levitän?

Minussa asuu kaksi puolta. Toinen on se suuri jumalainen. Toinen on se pieni, joka on kiero ja huutaa lujaa. Se pieni minä pitää minua parempana tai huonompana kuin muut. Se vertailee minua muihin ja lyö muutoinkin monin tavoin matalaksi. Uskon, että sinulla on sama homma.

Parhaiten pärjään pienen minäni kanssa, kun suhtaudun siihen rauhallisesti, enkä lähde mukaan. Suuri minäni saa samalla enemmän tilaa. Juuri se suuri minä herätti minut huomaamaan, että nyt kuvittelen olevani parempi kuin muut. Kiitos!

Kun lähdemme auttamaan muita, on hyvä usein kysellä itseltään, ketä minä nyt ihan oikeasti palvelen.

Mainokset