Oletko yksin?

Vietätkö juhannusta yksin? Tunnetko olosi yksinäiseksi?

Minulla on nyt edessä elämäni toinen juhannus yksin. Viime joulu oli ensimmäinen joulu, jonka vietin osin itsekseni.

Minä viihdyn yksin. Nautin omasta olosta ja rauhasta. Sitä paitsi vilskettä on riittänyt ennen juhannusta ja taas on vieraita tulossa heti juhannuksen jälkeen.

Siitä huolimatta jouluna ja juhannuksena yksinolo maistuu yksinäisyydeltä. Se minun pienempi puoleni, se joka haluaa lannistaa minua, sanoo: nyt näet millainen ihminen olet! Keiden kanssa vietät keskikesän juhlaa? Kuinka monta kutsua olet saanut? Paska mikä paska.

Hymyilen, kun kirjoitan tätä. Minulla ei ole hätää, kaikki on hyvin. Pärjään nykyisin aika mallikkaasti tuon pienemmän minäni kanssa. Ehkä juuri siitä syystä halusin ja rohkenin kuunnella sen juttuja. Halusin päästä jyvälle, mitä se yksinäisyyden tunne oikein on.

Kun uskoin pientä minääni ja lähdin mukaan sen juttuihin, siitä seurasi lisää tarinaa. Muistatkos miten olit joulunakin yksin? Ja edellisenä juhannuksena ystäväsi kutsui sinut kuule säälistä sukulaistensa mökille. Olet säälittävä ja surkea. Sitä rataa se tarina jatkuu ja jatkuu. Loppua ei ole, jos en ohjaa aatoksia muualle.

Mitä minulle tapahtui tätä kuunnelmaa eläessäni? Koin muiden hyljänneen minut, joten aloin itsekin hylkiä itseäni. Tätä seurasi tietysti paha, ahdistava olo. Kyyneleet valuivat silmistä. Sen pidemmälle en tilannetta päästänyt, vaan siirsin ajatukseni positiivisiin:

Kuinka monta juhannusseurakutsua minä olen esittänyt ystäville tänä vuonna? Mikä estää minua lähtemästä saaristoon ja iloitsemasta kesästä ja ihmisistä siellä? Se toinen juhannus, jonka olin Naantalissa, oli ikimuistoinen alkukankeuksien jälkeen. Voit myös jäädä kaupunkiin ja nautiskella kauniista kesästä siellä. Voit milloin vain ajaa Naantaliin, jonka näkymiä rakastat.

Joulu ja juhannus ovat uskomuksissani perhe- ja porukkajuhlia. Hassua. Tosiasiassahan koko elämä on yhtä juhlaa. Me olemme kaikki yhtä perhettä jokaisena elämän päivänä. Minä voin kuvitella asian siis ihan miten haluan ja myös uusiksi. Voin tehdä elämästäni helvettiä tai taivaallista.

Hyväksytyksi tulemisen tarve ja hylätyksi tulemisen pelko vähenevät, kun rakkaus itseä ja elämää kohtaan lisääntyy. En tarvitse kiirettä, kutsuja ja seuraa todistaakseni olemassaoloni oikeutta itselle ja muille. En odota muilta näyttöjä, vaan teen mistä nautin.

Oikein hyvää juhannusta ihan jokaiselle!

Halauksin, Lenita

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

3 vastausta artikkeliin “Oletko yksin?”

  1. Hyvää juhannusta! Minäkin olen monet joulut ja juhannukset viettänyt yksin koiran kanssa ja nauttinut yksinolosta ja luonnon rauhasta. 🙂

    (Yritän jatkossa hillitä kommentointiani… Aiheet vain ovat niin mielenkiintoisia.)

    Tykkää

    1. Kiitos Annie! Ai niin, onhan mullakin Pepe-koira seuranani. Miten unohdinkin mainita sen? Ja onhan mulla kirjat, enkelit ja monet muut.

      Teet niin kuin sinusta hyvältä tuntuu, mutta minun puolestani saat jatkaa =). Inutuitio-opettajani sanoi hänen oppaittensa kertoneen, että enkelit vierailevat luonamme ainakin 50 kertaa viikossa =).

      Minä tiedän, että sinä olet yksi enkeleistäni. Kommenttisi tarjoavat minulle loistavan mahdollisuuden avata syvemmälle ajatuksiani. Uskon sen kiinnostavan muitakin. Varmasti moni ajattelee samoin kuin sinä. Näen kommenteissasi paljon itseäni. Siellä missä olemme eri linjoilla koen, että ajattelin samalla tavalla aiemmin. Olen kiitollinen kirjoituksistasi ja tykkään kovasti niitä kommentoida. En toivon mukaan yritä kääntää päätäsi =)
      Kiitos ja halauksia, Lenita

      PS. heitän kommentteja noihin muihin jossain vaiheessa, mut nyt lähden kauppaan ostamaan kämpän täyteen kynttilöitä.

      Tykkää

  2. Tämä lause kuulosti niiin tutulta ”Joulu ja juhannus ovat uskomuksissani perhe- ja porukkajuhlia” ja samaan sorrun itsekin.. Olen kokenut olevani huonompi ihminen, kun mulla ei ole omaa perhettä eikä tiivistä ystäväjoukkiota näiden viettämiseen… Samoin monien muiden kalenterin ’pakkojuhlien’ kohdalla… Josko tästä osaisi itsekin kehittyä 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s