Koirankakkakasan opetus

Mitä sinä tuumit, kun näet kadulla tai polulla koirankakkakasan? Miten reagoit siihen?

Otatko asian muina miehinä ja korjaat kasan pussiin tai tien sivuun? Vai astutko ohi välinpitämättömänä? Vai oletko vihainen ja kiroat joko koiran, sen kakattajan tai molemmat? Jos saat sekä kakkijan että kakattajan kiinni itse teossa, miten silloin toimit?

Koirankakkaläjä on suuri opettaja, jos niin haluamme.

Minua ärsyttivät aiemmin ihmiset, jotka eivät korjanneet koiransa jätöksiä. En voinut käsittää moista typeryyttä. Tuomitsin heidät. Nykyisin katson asiaa toisesta näkökulmasta.

Jos näen kakkakasan, en enää paheksu ketään. Tiedostan, että siitä ei ole mitään hyötyä. Paheksuntani ei muuta maailmaa paremmaksi ja se tekee pahaa minulle. Kun minä tuomitsen ja paheksun muita, teen saman itselleni. Antaminen ja saaminen ovat todellakin sama asia. Jos annan negatiivista, saan sitä. Saan sitä enemmän ja enemmän. Kaikki negatiiviset ajatukset stressaavat. Ne eivät vapauta mieltä eivätkä kehoa, päinvastoin.

Joskus kuljen kakkakasan ohi tekemättä asialle mitään. Tiedostan kuitenkin yhä selkeämmin loistavan mahdollisuuteni oppia, osallistua ja vaikuttaa – korjata kasa pois. Tehdä palvelus seuraavalle kävelijälle, joka saattaa astua kasaan henkisesti tai fyysisesti.

Yhä useammin korjaan tortun. Minulla on ylimääräinen pussi taskussa tai otan kepin ja tökin tavaran sivuun. En arvostele muita, keskityn omaan suoritukseeni. Tästä tulee uskomattoman hyvä ja tyytyväinen olo. Tunnen sen myös kehossani. Teen siis hyvää itsellenikin.

Kannattaa tiedostaa, että tuomitseminen on myrkkyä. Hyvät ajatukset ja palveleva toiminta ovat parasta lääkettä. Sekä minulle että koko maailmalle. Voit aina valita kumpaa haluat antaa ja ottaa.