Mitä sinä tuumit, kun näet kadulla tai polulla koirankakkakasan? Miten reagoit siihen?
Otatko asian muina miehinä ja korjaat kasan pussiin tai tien sivuun? Vai astutko ohi välinpitämättömänä? Vai oletko vihainen ja kiroat joko koiran, sen kakattajan tai molemmat? Jos saat sekä kakkijan että kakattajan kiinni itse teossa, miten silloin toimit?
Koirankakkaläjä on suuri opettaja, jos niin haluamme.
Minua ärsyttivät aiemmin ihmiset, jotka eivät korjanneet koiransa jätöksiä. En voinut käsittää moista typeryyttä. Tuomitsin heidät. Nykyisin katson asiaa toisesta näkökulmasta.
Jos näen kakkakasan, en enää paheksu ketään. Tiedostan, että siitä ei ole mitään hyötyä. Paheksuntani ei muuta maailmaa paremmaksi ja se tekee pahaa minulle. Kun minä tuomitsen ja paheksun muita, teen saman itselleni. Antaminen ja saaminen ovat todellakin sama asia. Jos annan negatiivista, saan sitä. Saan sitä enemmän ja enemmän. Kaikki negatiiviset ajatukset stressaavat. Ne eivät vapauta mieltä eivätkä kehoa, päinvastoin.
Joskus kuljen kakkakasan ohi tekemättä asialle mitään. Tiedostan kuitenkin yhä selkeämmin loistavan mahdollisuuteni oppia, osallistua ja vaikuttaa – korjata kasa pois. Tehdä palvelus seuraavalle kävelijälle, joka saattaa astua kasaan henkisesti tai fyysisesti.
Yhä useammin korjaan tortun. Minulla on ylimääräinen pussi taskussa tai otan kepin ja tökin tavaran sivuun. En arvostele muita, keskityn omaan suoritukseeni. Tästä tulee uskomattoman hyvä ja tyytyväinen olo. Tunnen sen myös kehossani. Teen siis hyvää itsellenikin.
Kannattaa tiedostaa, että tuomitseminen on myrkkyä. Hyvät ajatukset ja palveleva toiminta ovat parasta lääkettä. Sekä minulle että koko maailmalle. Voit aina valita kumpaa haluat antaa ja ottaa.
Lenitan juttuja 
Samaa mieltä tuomitsemisesta ja paheksunnasta. En ole harrastanut enää vuosiin. Olo on kevyt ja positiivista virtaa riittää. Ihmettelen ihmisiä jotka antavat koirien vääntää tortut muiden portinpieleen ja jättävät korjaamatta, mutta en tunne tarvetta ryhtyä päivittelemään tai paheksumaan.
Koirien jätöksiä en korjaa. Kerran erehdyin ”Kerää roska päivässä” – liikkeen innostamana keräilemään hirveää roskamäärää erään bussikatoksen ympäristöstä kunnes kauhukseni huomasin nostaneeni paljain sormin maasta pussin täynnä koirankakkaa 😀 Sen jälkeen olen hiukan varovaisemmin keräillyt roskia kävelylenkeilläni.
Niin, minulla ei ole koiraa. Kirjoituksestasi ei käynyt ilmi onko sinulla, eli kannatko joka tapauksessa pusseja mukanasi, vai oletko todella tarmokas maailmanparantaja 🙂
TykkääTykkää
Kiitos paljon kommentistasi! Unohdin tosiaan mainita, että mulla on koira. 15-vuotias Yorkshiren terrieri Pepe eli kannan pusseja mukana. Olen vasta viime aikoina alkanut korjata jätöksiä, enkä tee sitä aina. Pussejakin olen alkanut kantaa mukanani vasta viime vuosina. Roskia korjaan silloin tällöin, useimmin voisin. Joskus aina oivallan, että tässä on mahdollisuuteni tehdä hyvää itselleni ja muille – piristää päivääni. Hyväntekeminen tuntuu erityisen hyvältä kun siitä ei tee numeroa. Siinä mielessä tämä aiheesta blogissa kirjoittaminen on ristiriitaista =)
Nämä vuodet Pepen kanssa ovat antaneet ja opettaneet minulle paljon. Olen muuttunut myötätuntoisemmaksi häntä ja varmaan muitakin kohtaan. Tästäkin aiheesta olisi kiva kirjoittaa jossain vaiheessa. Koirat ovat suuria opettajia monessa mielessä.
TykkääTykkää
Korjaamalla kakkakasan saatat viedä joltakulta mahdollisuuden onneen. Argentiinalaiset nimittäin uskovat, että koiranpaskaläjään astuminen on samanlainen onnenpotku kun hevosenkenkä meikäläisille. Tekemisen vaihtoehtona on myös tekemättömyys samalla tavalla kuin tuomitsemisen tuomitsemattomuus.
TykkääTykkää
Tuota en tiennytkään, kiitos Päivi! Muutaman kerran olen huomannut vasta kotona tai autossa, että tuli astuttua läjään! Leikitään tästä lähin argentiinalaista, kun ollaan vastaavassa tilanteessa. Niitä on varmaan paljon muitakin hauskoja yhteisöllisiä uskomuksia, joiden avulla tylsät sattumukset saadaan käännettyä iloksi. Niistä olisi kiva kuulla enemmänkin.
Kunnon nauru on tietysti parasta lääkettä, mutta sekin riittää, että emme anna paskaläjän, rikotun pullon tai muun ”pikkuasian” rikkoa mielenrauhaamme. Hawailainen hoponopono eli thank you, I love you sopii tähänkin, mutta ei se kyllä tuolle argentiinalaiselle tässä kohdin pärjää. Joo, kyllä toisen puolesta tekemisen motiivia ja seurausta on hyvä miettiä.
TykkääTykkää
Kiitän ja kuittaan. Kiva kun vastasit kommenttiini. Koirat ovat ihania ja liikuttavia. Opettavat meille paljon, kuten toteat.
Iso kiitos perjantaisen Oprahin suosittelemisesta. Otin talteen, katselin kerran ja aion katsoa toistekin.
Sattumalta – vai kosmoksen johdattamana (?) – käteeni osui eilen kirjakaupassa The Secret, jonka ostin, ja Anttilassa Louise L. Hayn You Can Heal Your Life, jonka luonnollisesti myös ostin, hah haa 😀 Alkaa jo tuntua että maailmankaikkeus vetää minua puoleensa, tai päinvastoin.
TykkääTykkää
Moi Rita! Kiva, että tykkäsit siitä Oprahin ohjelmasta. Itse en sitä nähnyt, koska olin reissussa. Minäkin ostin The Secret -dvd:n, tyttärelleni synttärilahjaksi. En ole sitä itsekään vielä nähnyt. Kirjan mulla on. You Can Heal You Life on hyvä ja lainasinkin sen juuri kaverilleni. Louise Haylla on mielestäni todella kaunis ja vaikuttava ääni. Uskon, että hänen äänimateriaalinsa ovat tehokkaita. Taidan hankkia niitä seuraavaksi. Joo kyllä tää toimii. Paras pitää hyvä huoli ajatuksista!
TykkääTykkää