Istun kuuntelemassa mielenkiintoisia luentoja. Kuulen monta hyvää muun muassa rakkaudesta. Olen lähdössä tauolle ja mietin, että jättäisinkö minäkin istuimelleni jotain, jotta pääsen taas samaan paikkaan.
Samassa päässäni välähtää. Haluanko oikeasti varata paikan itselleni? Minkälaista rakkautta se on? Jos olisin enkeli, tekisinkö moisia varauksia? Jättäisin kuormaani sinne tänne? Pelaisin varman päälle? Minkä varman? Minkälaista lähimmäisen rakkautta se on, että minä haluan tämän paikan, etsi sinä omasi jostain muualta? Haluan monta asiaa samaan aikaan. Haluan olla tuolla ja täällä. Minä, minä ja MINÄ!
Meillä on hassuja tapoja. Saatamme jopa varata paikkoja automaattiohjauksella. Olen aina tehnyt näin ja muutkin tekevät näin. Rakkautta on helppo käsitellä teoriassa, mutta miten elämme sitä? Eräs intialainen joogi sanoi hienosti: jos rukoilet ja mieleesi tulee naapuri, jonka kanssa sinulla on asiat kesken, lähde saman tien tuon naapurin luokse sopimaan asia ja jatka rukoilua sen jälkeen.
Joku haluaa varata paikan, jotta saa istua kaverinsa vieressä. Toinen tuumii, että ei kuule jos jää taakse. Miten usein olenkaan itse tehnyt valintoja näistä lähtökohdista? Taustalla on uskomus, että elämä ei kanna, vaan minun tarvitsee järjestää ja kontrolloida. Mitä jos elämä sittenkin kantaa? Mitä jos kuulen juuri sen verran kuin on tarkoitettu? Mitä jos tarkoitukseni oli tällä kertaa oppia siitä, että en näe mitä taululla lukee? Mitä jos odottaisin hyviä asioita? Mitä jos keskittyisin tähän hetkeen?
Monia meistä ärsyttävät ihmiset, jotka eivät toimi empaattisesti. Kannattaa kääntää katse omiin tapohin, sillä empaattisuus on saattanut jäädä niiden jalkoihin. Niin, että emme ole siitä ollenkaan tietoisia. Näin saattaa käydä itse kullekin. Ja taas voimme ottaa mallia enkelistä. Enkeli ei tuomitse häntä, joka etuilee tai varaa sen paikkansa. Enkeli on tietoinen siitä, että me kaikki teemme parhaamme, mutta teemme pelosta ja epävarmuudesta hassuja juttuja tiedostamattamme. Enkeli tietää, että meistä ei tule parempia pelottelulla ja tuomitsemalla. Enkeli tietää, että pääsemme lähemmäs itseämme ja muita hyväksymällä ja rakastamalla. Mekin tiedämme sen sydämessämme. Me voimme todellakin olla enkeleitä itsellemme ja toisillemme, jos niin haluamme.