Varattu minulle!

Istun kuuntelemassa mielenkiintoisia luentoja. Kuulen monta hyvää muun muassa rakkaudesta. Olen lähdössä tauolle ja mietin, että jättäisinkö minäkin istuimelleni jotain, jotta pääsen taas samaan paikkaan.

Samassa päässäni välähtää. Haluanko oikeasti varata paikan itselleni? Minkälaista rakkautta se on? Jos olisin enkeli, tekisinkö moisia varauksia? Jättäisin kuormaani sinne tänne? Pelaisin varman päälle? Minkä varman? Minkälaista lähimmäisen rakkautta se on, että minä haluan tämän paikan, etsi sinä omasi jostain muualta? Haluan monta asiaa samaan aikaan. Haluan olla tuolla ja täällä. Minä, minä ja MINÄ!

Meillä on hassuja tapoja. Saatamme jopa varata paikkoja automaattiohjauksella. Olen aina tehnyt näin ja muutkin tekevät näin. Rakkautta on helppo käsitellä teoriassa, mutta miten elämme sitä? Eräs intialainen joogi sanoi hienosti: jos rukoilet ja mieleesi tulee naapuri, jonka kanssa sinulla on asiat kesken, lähde saman tien tuon naapurin luokse sopimaan asia ja jatka rukoilua sen jälkeen.

Joku haluaa varata paikan, jotta saa istua kaverinsa vieressä. Toinen tuumii, että ei kuule jos jää taakse. Miten usein olenkaan itse tehnyt valintoja näistä lähtökohdista? Taustalla on uskomus, että elämä ei kanna, vaan minun tarvitsee järjestää ja kontrolloida. Mitä jos elämä sittenkin kantaa? Mitä jos kuulen juuri sen verran kuin on tarkoitettu? Mitä jos tarkoitukseni oli tällä kertaa oppia siitä, että en näe mitä taululla lukee? Mitä jos odottaisin hyviä asioita? Mitä jos keskittyisin tähän hetkeen?

Monia meistä ärsyttävät ihmiset, jotka eivät toimi empaattisesti. Kannattaa kääntää katse omiin tapohin, sillä empaattisuus on saattanut jäädä niiden jalkoihin. Niin, että emme ole siitä ollenkaan tietoisia. Näin saattaa käydä itse kullekin. Ja taas voimme ottaa mallia enkelistä. Enkeli ei tuomitse häntä, joka etuilee tai varaa sen paikkansa. Enkeli on tietoinen siitä, että me kaikki teemme parhaamme, mutta teemme pelosta ja epävarmuudesta hassuja juttuja tiedostamattamme. Enkeli tietää, että meistä ei tule parempia pelottelulla ja tuomitsemalla. Enkeli tietää, että pääsemme lähemmäs itseämme ja muita hyväksymällä ja rakastamalla. Mekin tiedämme sen sydämessämme. Me voimme todellakin olla enkeleitä itsellemme ja toisillemme, jos niin haluamme.

Koirankakkakasan opetus

Mitä sinä tuumit, kun näet kadulla tai polulla koirankakkakasan? Miten reagoit siihen?

Otatko asian muina miehinä ja korjaat kasan pussiin tai tien sivuun? Vai astutko ohi välinpitämättömänä? Vai oletko vihainen ja kiroat joko koiran, sen kakattajan tai molemmat? Jos saat sekä kakkijan että kakattajan kiinni itse teossa, miten silloin toimit?

Koirankakkaläjä on suuri opettaja, jos niin haluamme.

Minua ärsyttivät aiemmin ihmiset, jotka eivät korjanneet koiransa jätöksiä. En voinut käsittää moista typeryyttä. Tuomitsin heidät. Nykyisin katson asiaa toisesta näkökulmasta.

Jos näen kakkakasan, en enää paheksu ketään. Tiedostan, että siitä ei ole mitään hyötyä. Paheksuntani ei muuta maailmaa paremmaksi ja se tekee pahaa minulle. Kun minä tuomitsen ja paheksun muita, teen saman itselleni. Antaminen ja saaminen ovat todellakin sama asia. Jos annan negatiivista, saan sitä. Saan sitä enemmän ja enemmän. Kaikki negatiiviset ajatukset stressaavat. Ne eivät vapauta mieltä eivätkä kehoa, päinvastoin.

Joskus kuljen kakkakasan ohi tekemättä asialle mitään. Tiedostan kuitenkin yhä selkeämmin loistavan mahdollisuuteni oppia, osallistua ja vaikuttaa – korjata kasa pois. Tehdä palvelus seuraavalle kävelijälle, joka saattaa astua kasaan henkisesti tai fyysisesti.

Yhä useammin korjaan tortun. Minulla on ylimääräinen pussi taskussa tai otan kepin ja tökin tavaran sivuun. En arvostele muita, keskityn omaan suoritukseeni. Tästä tulee uskomattoman hyvä ja tyytyväinen olo. Tunnen sen myös kehossani. Teen siis hyvää itsellenikin.

Kannattaa tiedostaa, että tuomitseminen on myrkkyä. Hyvät ajatukset ja palveleva toiminta ovat parasta lääkettä. Sekä minulle että koko maailmalle. Voit aina valita kumpaa haluat antaa ja ottaa.

Tämä ohjelma kannattaa katsoa

Upea Louise Hay ja elämäntaidon valmentajat Martha Beck sekä Cheryl Richardson ovat Oprahin vieraina Nelosella perjantaina 10.7. Suosittelen. En ole nähnyt ohjelmaa, mutta olen lukenut ja kuunnellut näitä leidejä. Telkku.comin mukaan ohjelmassa keskustellaan Rhodan Byrnen Salaisuudesta (elokuva, kirja), vetovoiman laista ja myönteisen ajattelun tärkeydestä.

Tein muuten juuri itse analyysin siitä, miten vetovoiman laki on toiminut minun menneisyydessäni. Ja se on kyllä niin totta, että sitä saa, mitä tuntee ja ajattelee. Ne vuosikymmenet, jotka murehdin ja tuskailin, toivat lisää vastaavia kokemuksia ja tunteita. Viimeiset vuodet ovat tuoneet paljon hyvää ja koko ajan enemmän ja nopeammin. Taidanpa kirjoittaa tästä aiheesta lisää myöhemmin. Odotetaan hyviä asioita 🙂