Tapahtukoon minun ajatukseni

Satoi koko yön. Yllätyksekseni aamu oli kaunis. Lähdin lenkille. Huomasin pian taivaalle ilmestyneen jälleen tosi synkkiä pilviä.

Kävelin ohi leikkikentän, jossa oli pari äitiä ja muutama tenava. Kenttä oli sillä lailla suojassa, että tulossa olevat pilvet eivät siihen näkyneet. Mietin, ovatkohan leidit tietoisia siitä, mitä on todennäköisesti kohta luvassa.

Kävellessäni eteenpäin aloin käydä vuoropuhelua itseni kanssa: ”Menisinkö kertomaan varmuuden vuoksi asiasta. No minähän olen jo kävellyt pitkälle ohi. Jos mietin tällaista, miksi en kertoisi. Mulle tulee tosi hyvä fiilis, jos kerron.” Johan osui. Palasin takaisin ja jaoin tietoni. Naiset eivät olleet asiasta ollenkaan perillä. He kiittelivät minua kovasti.

Jatkoin matkaa iloisena. Hetken kuluttua kuulin itseni ajattelevan, että toivottavasti kohta sataa ja jyrisee. Sentään menin niille naisillekin siitä varoittelemaan.

Loppumatka nauratti. Miten hulluja ajatuksia ihmisen päähän pälkähtääkään? Ainakin minun.

Hetki sitten satoi kaatamalla.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s