Hyvää luettavaa

Minulta kysytään usein lukuvinkkejä. Tässä muutama mainio kirja.

Uskon, että nämä teokset ovat saatavilla kirjastosta. Verkkokirjakauppoja löydät täältä.

Mitä mieltä sinä olet näistä? Entä mitä kirjoja sinä suosittelet? Hienoa, jos voit jakaa omia kokemuksiasi.

Salaisuus – Rhonda Byrne

Lähes jokaisessa vetämässäni tilaisuudessa joku on viitannut tähän kirjaan. Se on ollut huippusuosittu jenkeissä ja ilmeisesti muuallakin maailmassa. Monet suomalaisetkin ovat siitä innoissaan. Kirja valottaa vetovoiman lakia, jossa on lyhyesti sanottuna kyse siitä, että siihen mihin ajatuksesi keskitä, sitä saat lisää.

Kirja sopii kaikille, mutta erityisesti suosittelen sitä sinulle, joka olet vasta tutustumassa vetovoiman lakiin. Kirja on siinäkin mielessä helppo avaus, että sitä voi mukavasti lukea vapaasti sieltä täältä. Minua tämä kirja ei sytyttänyt samalla tavalla kuin jotkut muut, mutta kuten jo yllä kirjoitin, monet ovat tästä kovasti tykänneet. Eikä tämä huono ole minunkaan mielestäni, ja lukea se kannattaa ehdottomasti.

Neljä tietä vapauteen – Miguel Ruiz

Neljä tietä vapauteen on kirja, jonka noin vain poimin kirjakaupan hyllystä joitakin vuosia sitten. Se on lukemistani alan kirjoista ensimmäinen, joka osui suoraan sydämeen. Se vapautti. Tätä kirjaa suosittelen kaikille ja erityisesti sinulle, joka otat asioita henkilökohtaisesti. Sivuja on vain noin sata, joten kirja sopii laiskemmillekin lukijoille.

Neljä kysymystä, jotka voivat muuttaa elämäsi – Byron Katie

Tämä kirja jäi kirjastossa käteeni syksyllä 2006. Luin sen Mallorcalla, jossa vietin syyslomaviikon tyttäreni Netan kanssa. Minuun teos ja Byron Katie kolahtivat sen verran lujaa, että parin kuukauden kuluttua olin jo Kaliforniassa kuulemassa lisää. Käytän Katien luomaa Työ-menetelmää usein myös palvellessani asiakkaitani. Olisinko ilman tätä kirjaa tässä? Byron Katiella on suuri vaikutus siihen, että minä innostuin uudella tavalla ajatusten kyseenalaistamisesta ja näkökulmien vaihtamisesta. Olen hänelle siitä ikuisesti kiitollinen

Uusi maa – Eckhard Tolle

Aivan ihana kirja tämäkin. Minulla oli jo hyllyssä Tollen toinen teos, Läsnäolon voima. Olin lukenut sitä pariin otteeseen, mutta se oli jäänyt kesken. Hieno, mutta jotenkin raskas ja vaikea minulle. Osuin vajaa pari vuotta sitten Oprah Winfreyn nettisivulle, kun hän oli aloittamassa Tollen kanssa lukupiiriä, jossa käytiin Tollen Uusi maa -kirja (New Earth) läpi kappale kappaleelta. Olin heti täysillä mukana. Se oli hieno kokemus ja kaikki kymmenen ohjelmaa ovat edelleen kuunneltavissa ja katseltavissa täällä. Tätä kirjaa suosittelen taas kaikille ja varsinkin läsnäolosta kiinnostuneille. Läsnäolossa on kaikki! (En ole kyllä lukenut suomenkielistä käännöstä, mutta eiköhän se ole ok.)

Alitajuntasi voima – Joseph Murphy

Tämä kirja on ollut minulla kaapissa ainakin neljä vuotta. En ollut sitä lukenut. Kuukausi sitten eräs tuttavani vastasi sähköpostiini ja totesi, että pitääkin lukea uudelleen se Joseph Murphyn kirja, mikä sen nimi olikaan…Lähdin saman tien hakemaan kirjan ja tiesin, että minun on luettava se. Vaikka luin samaan aikaan muita kirjoja ja jonossa oli monta uutta, siirsin ne syrjään ja luin tämän erinomaisen kirjan. Se on julkaistu muuten vuonna 1963 ja siellä mainitaan muun muassa sanat: salaisuus, vetovoiman laki ja NLP:stä tuttu ankkuri.

Tappeletko ajan kanssa?

Ei minulla ole aikaa. Olisipa minulla aikaa… Mistä otan sen ajan? Se vie niin paljon aikaa. Taas meni paljon aikaa. Sitten kun minulla on aikaa…

Siis mitä? Mitä se aika on, jonka perään me niin usein haikailemme?

Onko aika jokin, jota meillä on vähän? Jotain, josta meillä on pulaa? Näin moni meistä uskoo. Mitä siitä seuraa? Pelkoa, stressiä ja taistelua. Ei ihme, että olemme kietoneet ajan ympärille kiireen ja kellon. Siinä sitä on oravanpyörää.

Käsityksemme ajasta on päässämme. Se voi siis olla sinulla erilainen kuin minulla. Näin ollen me voimme halutessamme muuttaa näkökulmaamme.

Einstein käytti hyviä esimerkkejä. Jos pidät minuutin kättäsi kuumalla levyllä, se voi tuntua tunnilta. Toisaalta taas tunnin tanssi upean kumppanin kanssa voi tuntua minuutilta. Aika meni siivillä, tapaamme sanoa.

Vaikkakin me luomme itse käsityksemme ajasta, on kiire sen sortin kulkutauti länsimaissa, että se hiipii helposti huomaamatta joka soluun. Minä olen kokenut paljon levottomuutta siitä, että aika loppuu kesken, minun pitäisi ehtiä enemmän, olla nyt jo siellä ja seuraavaksi tuolla. Ja ennen kaikkea minun pitäisi tehdä olennaisia asioita. Totuus kuitenkin on, että levottomana on vaikea tehdä hyviä valintoja ja synnyttää luovia ratkaisuja. Ei ihme, että oravanpyörä vain kiihtyy.

Tähän olen ottanut seuraavanlaista täsmälääkettä. Minulla on vahvistuslause, jonka olen kirjoittanut ylös. Luen sen ja keskityn ajattelemaan sitä yleensä heti herättyäni ja ennen nukkumaan menoa. Se kuuluu näin: Olen oikeassa paikassa, läsnä ja rauhassa ja minulla on kaikki aika, jonka tarvitsen. Tuo lääke toimii. Sitä kannattaa ottaa säännöllisesti ja usein sekä luonnollisesti aina, kun rauhattomuus iskee.

Liitämme myös ikääntymisen ja ajan kulumisen yhteen. Minä olen niitä, joka on ollut mielestään aina liian vanha. Onneksi olen saanut apua myös tähän vaivaan. Jos koet ikääntymisen miinusmerkkisenä asiana ja tiedät miinusten tuovan lisää miinusta, kokeile esimerkiksi seuraavaa vahvistuslausetta: Toivotan vuodet tervetulleiksi. Harjoitusta voi ihanasti vahvistaa katsomalla samalla itseään peilistä.

Joseph Murphy kertoo kirjassaan Alitajuntasi voima siitä, miten hänen isänsä alkoi opiskella ranskaa 65-vuotiaana. 70-vuotiaana hänestä tuli kielen tunnettu taitaja. Lainaa tätä mallia tai muistele muita vastaavia. Minulla on Aira Samulinin kokovartalokuva jääkaapin seinässä.

On hyvä tunnistaa, että aina kun vingumme ajan tai minkä tahansa asian perään, olemme uhreja. Sama homma, kun syytämme kiirettä tai mitä tahansa. Se kierre ja ajatusmalli on siis syytä katkaista, jos haluat itsellesi hyvää.

Hoidetaan hommat ja ennen kaikkea ollaan kiitollisia tästä hetkestä.

En olisi ikinä hänestä uskonut!

Tämä kommentti se jatkaa toistumistaan, kun lehdissä hämmästellään puolisoitaan tappaneita ihmisiä. Mitä kommentti kertoo?

Meillä on kait mielikuva ihmisestä, joka voi tehdä moisen teon. Ja tuon mielikuvan eli näennäisen mielenrauhamme me haluamme säilyttää. Hiljaiset ja harkitsevaiset eivät ainakaan voi tulla kyseeseen. Ajatus siitä, että mitä jos kenelle vain voi käydä noin, tuntuu mahdottomalta ottaa harkintaan. Se pelottaa.

Olen raivosta sekaisin. Käyn sanallisesti Netan kimppuun. Netta huutaa takaisin ja menee huoneeseensa. Olen yhä enemmän raivona ja seuraavaksi otan kiinni olohuoneen suuresta lasipöydästä ja paiskaan sen kohti tv-tasoa. Tiedostan samalla, että kohta pöytä hajoaa, sirpaleita on kaikkialla ja minulla edessä hirveä duuni. Voisin keskeyttää, mutta ei. Minun on saatava rikkoa jotain.

Tämä tilanne ja tarina on tosi. Se oli minulle se viimeinen niitti. Tajusin, että jos en ota vastuuta tunteistani, voin tehdä mitä vain. Tunsin suurta kiitollisuutta, että minulle ei ole koskaan sattunut mitään ”pahempaa”. Tiedostin, että kuka tahansa voi ”seota”. Ymmärsin, että minulla ei ole mitään syytä tai kanttia tuomita pahaa tehneitä. Sen sijaan minun on ensiarvoisen tärkeää pitää itsestäni hyvä huoli.

Kukaan ystävistäni tai läheisistäni ei vinkannut minulle avun hakemisesta. He eivät ilmeisesti tienneet, että voin huonosti. Ei ihme, en ollut sitä tunnustanut itsellenikään. Olen kiitollinen, että hajotin sen pöydän, se tapahtumaketju avasi silmäni. Toisaalta on vaikea kuvitella, että olisin voinut käsitellä ihmistä niin kuin tuota pöytää. Mutta onnekseni minä näen pöytäepisodin mielessäni hidastettuna ja tiedän, että näin niitä ”vahinkoja” sattuu, kun tunteet saavat vallan. Ja olenhan minä kiduttanut läheisiäni ja itseäni henkisesti. Mitä muuta esimerkiksi nalkutus ja itsesyytökset ovat?

Jos me kerjäämme huomiota ja hyväksyntää ihmisiltä, joilta emme sitä saa, menetämme loputkin voimamme. Mehän yritämme muuttaa heitä. Emme sitä paitsi voi saada hyväksyntää ihmiseltä, joka ei ole hyväksynyt itseään ─ olipa hänen koulutuksensa tai asemansa mikä hyvänsä.

Itsemme me voimme hyväksyä kaikkine karvoinemme. Itsensä hyväksyminen tarkoittaa myös itsensä tuntemista ja vastuun ottamista. On hyvä kysyä joka päivä itseltään, mitä minulle kuuluu?

Kun hyväksymme itsemme ja rakastamme itseämme, meillä on rohkeutta ja voimia tehdä uusia valintoja. Ja tarvittaessa myös hakea apua. Jos hyväksyntä haetaan ulkoapäin, eli tärkeämpää kuin se miten minä voin, on mitä ihmiset ajattelevat, mitä puoliso ajattelee ja mitä meillä on, voivat sekä avun tarpeen tunnistaminen ja tunnustaminen sekä sitten avun hakeminen olla hyvin vaikeaa. Epätäydellisyyden paljastuminen voi tuntua kuolemanvakavalta asialta.

Meille voi hassua kyllä usein jopa tiedostamattamme olla tärkeämpää näyttää hyvältä, kuin elää aidosti. Saatamme käyttää paljon enemmän aikaa ja energiaa itsemme ja muiden pettämiseen kuin sisäisen hyvän olomme luomiseen.

Äidin ja isän tärkein tehtävä on voida oikeasti hyvin. Aikuisen tehtävä on aina ensin hoitaa itseään, olla itselleen hyvä. Vasta sitten hän voi olla hyvä toiselle. Tämän lapset meille kertoisivat, jos osaisivat.