Tappeletko ajan kanssa?

Ei minulla ole aikaa. Olisipa minulla aikaa… Mistä otan sen ajan? Se vie niin paljon aikaa. Taas meni paljon aikaa. Sitten kun minulla on aikaa…

Siis mitä? Mitä se aika on, jonka perään me niin usein haikailemme?

Onko aika jokin, jota meillä on vähän? Jotain, josta meillä on pulaa? Näin moni meistä uskoo. Mitä siitä seuraa? Pelkoa, stressiä ja taistelua. Ei ihme, että olemme kietoneet ajan ympärille kiireen ja kellon. Siinä sitä on oravanpyörää.

Käsityksemme ajasta on päässämme. Se voi siis olla sinulla erilainen kuin minulla. Näin ollen me voimme halutessamme muuttaa näkökulmaamme.

Einstein käytti hyviä esimerkkejä. Jos pidät minuutin kättäsi kuumalla levyllä, se voi tuntua tunnilta. Toisaalta taas tunnin tanssi upean kumppanin kanssa voi tuntua minuutilta. Aika meni siivillä, tapaamme sanoa.

Vaikkakin me luomme itse käsityksemme ajasta, on kiire sen sortin kulkutauti länsimaissa, että se hiipii helposti huomaamatta joka soluun. Minä olen kokenut paljon levottomuutta siitä, että aika loppuu kesken, minun pitäisi ehtiä enemmän, olla nyt jo siellä ja seuraavaksi tuolla. Ja ennen kaikkea minun pitäisi tehdä olennaisia asioita. Totuus kuitenkin on, että levottomana on vaikea tehdä hyviä valintoja ja synnyttää luovia ratkaisuja. Ei ihme, että oravanpyörä vain kiihtyy.

Tähän olen ottanut seuraavanlaista täsmälääkettä. Minulla on vahvistuslause, jonka olen kirjoittanut ylös. Luen sen ja keskityn ajattelemaan sitä yleensä heti herättyäni ja ennen nukkumaan menoa. Se kuuluu näin: Olen oikeassa paikassa, läsnä ja rauhassa ja minulla on kaikki aika, jonka tarvitsen. Tuo lääke toimii. Sitä kannattaa ottaa säännöllisesti ja usein sekä luonnollisesti aina, kun rauhattomuus iskee.

Liitämme myös ikääntymisen ja ajan kulumisen yhteen. Minä olen niitä, joka on ollut mielestään aina liian vanha. Onneksi olen saanut apua myös tähän vaivaan. Jos koet ikääntymisen miinusmerkkisenä asiana ja tiedät miinusten tuovan lisää miinusta, kokeile esimerkiksi seuraavaa vahvistuslausetta: Toivotan vuodet tervetulleiksi. Harjoitusta voi ihanasti vahvistaa katsomalla samalla itseään peilistä.

Joseph Murphy kertoo kirjassaan Alitajuntasi voima siitä, miten hänen isänsä alkoi opiskella ranskaa 65-vuotiaana. 70-vuotiaana hänestä tuli kielen tunnettu taitaja. Lainaa tätä mallia tai muistele muita vastaavia. Minulla on Aira Samulinin kokovartalokuva jääkaapin seinässä.

On hyvä tunnistaa, että aina kun vingumme ajan tai minkä tahansa asian perään, olemme uhreja. Sama homma, kun syytämme kiirettä tai mitä tahansa. Se kierre ja ajatusmalli on siis syytä katkaista, jos haluat itsellesi hyvää.

Hoidetaan hommat ja ennen kaikkea ollaan kiitollisia tästä hetkestä.