”Katri kertoi mielissään, että ei ole koskaan tuntenut miestä, joka pitää kynttilän valosta niin kuin minä. Olen oppinut sen sinulta, Lenita.” Näin kertoi yllätyksekseni tyttäreni ensimmäinen poikaystävä Kalle, kun söimme päivällistä jokin aika sitten.
Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, että olisin esimerkilläni vaikuttanut niin, että Kalle kopioi saman tavan itselleen. Hän oli tuolloin 15-16-vuotias. Oli ilahduttavaa kuulla siitä. Itse ajattelin ja tiedän antaneeni tuohon aikaan paljon kehnoa esimerkkiä.
Muistan miten tyttärelläni oli tapana valittaa siitä, että puhuin aina kännykkään. Myös silloin kun vein häntä kouluun. Tytön toiveet ja vastarinta eivät pysäyttäneet minua. Perustelin toimintaani kiireellä ja tärkeydellä. Sittemmin hänestä tuli samanlainen. Vastaavanlaisia esimerkkejä on lukuisia.
Me kaikki vaikutamme koko ajan toisiimme. Alle kouluikäiset lapset imevät tietämättään suunnilleen kaikki uskomuksemme, tunteemme ja tapamme. Aikuiset osaavat usein jo paremmin valita ja napsivat meiltä parhaita paloja. Ehkä tunnetuimpia ovat ruokareseptit ;). Toisaalta esimerkiksi minä aloin vielä ihan viime vuosina herkästi tupakoida, jos seurassa oli tupakoitsijoita. Samoin imuroin herkästi ihmisten tunteet itseeni.
Kalle kertoi myös oppineensa minulta sen ajatuksen, että jotta voimme rakastaa muita, meidän on ensin rakastettava itseämme. Hän kiitteli ajatuksesta olleen hyötyä. Olin yllättynyt tästäkin, sillä tuolloin en varmasti vielä itse ollut sisäistänyt ajatusta, en elänyt sitä.
Välillä on hyvä miettiä minkälainen esimerkki oikeasti olen.
Lenitan juttuja 