Miten tsunamista voi olla kiitollinen?

Uskon lujasti kiitollisuuden voimaan ja puhun aiheesta usein.

Ajatus siitä, että voimme kenties olla kiitollisia kaikesta, herättää paljon kysymyksiä. Taannoin minulta kysyttiin, miten esimerkiksi tsunamista voi olla kiitollinen. Haastava kysymys. Mitä sellaiseen osaisi vastata?

Sen tiedän, että ihmiset kokevat jatkuvasti henkilökohtaisia ”tsunameita”. Tapasin taannoin kaverin, joka kertoi, että toinen infarkti pysäytti ja antoi uuden mahdollisuuden. Moni on kertonut vakavan sairauden avanneen tien täydempään elämään.

Helen Keller oli kuuro ja sokea. Hän syntyi terveenä, mutta sairastui 19 kuukauden iässä. Sairaus ei kestänyt pitkään. Se vei kuitenkin näön ja kuulon. Kellerin puhettakin ymmärsivät vain jotkut läheiset.

Helen Keller oli myös kirjailija, aktivisti ja luennoitsija. Hän luki pistekirjoituksella kuutta kieltä ja kiersi maailmaa kiinnittääkseen huomiota sokeiden ja muiden syrjittyjen asemaan. Hän syntyi USA:ssa vuonna 1880 ja vieraili Suomessakin vuonna 1957. Keller tapasi useita USA:n presidenttejä ja hänen ystäviään olivat muun muassa Alexander Graham Bell, Charlie Chaplin ja Mark Twain.

Helen Keller on sanonut muun muassa näin: Kiitän Jumalaa vammoistani, sillä niiden kautta olen löytänyt itseni, työni ja Jumalani.

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

4 vastausta artikkeliin “Miten tsunamista voi olla kiitollinen?”

  1. Kiitos taas osuvasta tekstistä, Lenita.

    Ei huonosta tarvitse kiittää. En itsekään kiitä siitä, jos joku ”luo paskaa niskaani”. Voin kuitenkin kiittää siitä, että vaikea ihminen voi muuttua, itse voin opetella uutta suhtautumista, saan itse ”lisää hermoja”. Tai joku tahallisesti törppöilee liikenteessä – en minä siitä kiitä.

    Kiittää voi, vaikka siitä, ettei tullut kolaria:

    Olin pari viikkoa ohittamassa, turvalliseksi mieltämälläni, ohituskaistalla kolmea autoa, joista ensimmäinen oli henkilöauto ja kaksi edessä ajavaa rekkoja. Ohituskaista oli erotettu aidalla vastaantulevasta kaistasta. Hlöauto näki ohitukseni. Kun olin ohittamassa sitä, yhdistelmäauto päätti lähteä ohittamaan edellä hitaammin ajavaa (täydessä lastissa olevaa) autoa. En olisi voinut väistää kuin kaiteeseen, jos auto olisi päättänyt lähteä muutaman sekunnin tai sekunnin kymmenesosan kuluttua ohitukseen, koska vauhtia oli noin 100km/h.

    Kiitollisuus on niistä muutamasta sekunnista kiinni, että ehdin jarruttaa ohituskaistalla, etten ollut muusina rekan ja kaiteen välissä. Ihmettelin, ettei rekkakuski nähnyt pimeällä ohittavan auton valoja, jos vilkaisi peiliin ennen ohitusta… Mutta niin tai näin – kiitollisuus siitäkin turvallisesta automatkasta!

    Esimerkkejä on lukemattomia. Ehkä näiden vaikeuksien ja vaaratilanteiden on tarkoitus avata silmämme. Toiset katkeroituvat, toiset jatkavat elämää nöyrempinä ja kiitollisempina.

    Tykkää

    1. Moi! Sinullakin taitaa istua enkeli olkapäällä. Enoni kertoi minulle taannoin vähän vastaavan läheltä piti tilanteen ja hän sanoi, että hänellä istuu enkeli olkapäällä.

      Varmaan meille annetaan monin tavoin noita ”heräämisen” mahdollisuuksia. Ja onneksi aina voi valita toisin. Itse tunsin monesta asiasta pitkään katkeruutta, mutta sitten tuli päivä, jolloin aloin tehdä parempia valintoja. Katkeruus kun on niin raskasta. Sekin on siis varmasti tarkoitus. Onneksi en jaksanut enää kantaa sitä kaikkea moskaa.

      Kaikesta ei tarvitse olla kiitollinen, mutta kannattaisiko?

      Entä mikä on huono?

      Monella mitalla voisin sanoa, että suhde, jossa elin lapseni isän kanssa loppuvuosina, oli huono. Jos en olisi ollut siinä, minulla ei nyt olisi upeaa tytärtäni. Muutama vuosi sitten menetin rahani ja omaisuuteni. Minulla oli paljon vääristyneitä uskomuksia rahasta. Luulin, että onnellisuuteni ja turvallisuuteni ovat rahasta riipuvaisia. Sen uskomuksen seuraksena olin onneton ja peloissani. Vasta kun menetin kaikki, suhteeni rahaan alkoi muuttua. Myös kulutustottumukseni muuttuivat. Olen saanut käsitellä rahaan liittyviä uskomuksiani ja sen on ollut hyvin vapauttavaa. Minä olen erittäin kiitollinen näistä tapahtumista =)

      Tykkää

  2. Kiitokset taas hyvästä aiheesta :-{>

    Oma ”tsunamini” oli avioero ja valtava pahoinvointi ennen sitä, mutta tänä päivänä olen noista tapahtumista hyvin kiitollinen. Ihan samaa mieltä että siitä kyse miten me näemme asiat. Joku jää katkeruuteen kiinni, toinen taas näkee tämän elämän kauneuden, ja vastoinkäymisten myös kuuluvan elämään. Tunteisiin ja ajatuksiinsa on niin helppo hukuttautua. Tyttäreni sairastui syksyllä ja joutui olemaan sairaalassa useampaan otteeseen, ja hoidot olivat todella kivuliaita. Mutta jo muutaman viikon kuluttua hän muisteli miten kivaa siellä oli kun sai katsoa filmejä sekä syödä jäätelöä joka päivä :-{> Mihin niin monet meistä ovat tämän kadottaneet?

    Tykkää

    1. Kiitos Pekka,
      Usein ajatellaan, että ero on huono asia, mutta se on varmaan yleensä helpotus, kuten ratkaisut aina. Koen ihan samalla tavalla, että aika ennen eroa oli raskainta. Se hämmennys, epävarmuus ja kyvyttömys olla hyvä itselle ja muille. Se että, en tehnyt valintoja. Asiat roikkuvat ja velloivat. Sitä on niin hukassa ja voimaton silloin. Se voi sitten näkyä monella tavalla, kuten sulkeutumisena, vihaisuuteena, ylimielisyytenä, ivana jne.

      Minä avoerosin vuonna 2004 miehestäni, joka oli myös yhtiökumppanini, joten meillä oli myös firma siinä tulilinjalla. Nykyisin olen exäni kanssa parempi ystävä kuin koskaan. Olemme paljon tekemisissä. Monihan ei oikeasi eroa silloin kun luulee eroavansa. Siinä jaetaan lusikat ja haarukat ja otetaan fyysisesti etäisyyttä. Mutta usein saatamme kantaa kaunaa ja katkeruutta entistä puolisoa kohtaan pitkään. Emme ole silloin oikeasti eronneet – vapaita. Parisuhteissa on yllättävän usein kyse ihan muusta kuin PARIsuhteesta. Siinä voi olla mukana monta miestä ja naista, kun kannamme harteillamme ne edellisetkin tähän ”uuteen”. Mitkä ovat silloin onnistumisen mahdollisuudet?

      Ihanaa, että tyttäresi katselee nyt tällaista ”filmiä”. Näillä positiivisilla mielikuvilla hänen on varmasti paljon mukavampi jatkaa.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s