Vaihdevuositeollisuudesta

Mitä jos emme koskaan olisi kuulleet sanaa vaihdevuodet? Tai entä jos emme olisi koskaan ajatelleet asiaa?

Epäilen, että moni funtsii vuosia, koska ne alkavat. Ovatko nämä niitä vaihdevuosivaivoja? Mitähän vaihdevuosivaivoja minulle tulee? Milloin äidillä alkoi? Mitähän niihin pitää ottaa jne.

Kuluttaja pohtii moista ja vastauksia on tarjolla. En osaa tarkkaan sanoa, miten suuri bisnes asian ympärillä pyörii, mutta me molemmat tiedämme, että valtavista rahoista on kyse.

Mitä jos neljän-viidenkympin hujakoilla sitä naisen elämässä tapahtuu muutenkin kaikenlaista? Lapsellisten lapset muuttavat omiin koteihinsa. Meille tulee enemmän aikaa pohtia elämäämme. Miten se on mennyt ja mitä siltä jatkossa haluan. Mitä jos kaikki nämä tuntemukset, ajatukset ja lisääntyvä vapaa-aika hämmentävät? Mitä jos ne pitää täyttää vaivoilla, resepteillä, lääkärissä juoksemisella ja muulla tekemisellä?

Entäpä jos osa kehon viesteistä onkin olemassa juuri sitä varten, että vihdoin pysähtyisimme ja kysyisimme itseltämme rohkeasti ja avoimesti: mitä minulle kuuluu? Jospa herkistyminen on hyvä asia? Jospa se lisää kykyämme tiedostaa – elää täysillä tässä ja nyt?

Kehossa tapahtuu koko ajan ihan niin kuin luonnossakin. Talvi, kevät, leskenlehti, sinivuokko ja niin sitä mennään. Uutta tulee ja vanha poistuu. Välillä sataa, toisinaan paistaa. Kaikki on koko ajan liikkeessä ja erilaiset tuntemukset tulevat ja menevät.

Keho on aina viestinyt meille myös hyvinvoinnistamme, mutta emme ole ehtineet tai ehkä mieluumminkin halunneet kuunnella. Saatoimme jopa kirota päänsäryt ja hartiakivut sekä kehomme tai sen osat siinä sivussa. Joko nyt olemme valmiita kunnioittamaan eli kuuntelemaan upeaa kehoamme? Kiittämään siitä?

En ole lääkäri. Se ei kuitenkaan estä minua pohtimasta näitä asioita. En vastusta lääkkeitä, enkä väitä tietäväni vaihdevuosista paljonkaan. Haluan kuitenkin tuoda esille ihmisen omaa kykyä kuulla ja hoitaa.