Rauhoittavaa ruokaa

Imetin tytärtäni yli kaksi vuotta. Jotkut asiat ja valinnat ovat olleet minulle helppoja ja tämä oli yksi niistä. Pienet rintani olivat hyvin tuotteliaat.

Annoin tissiä suunnilleen pienemmästäkin ininästä. Ajattelin, että täysi vatsa rauhoittaa.

Syö nyt niin että napa vinkuu (tai näkyy)! Tämän lausahduksen on moni meistä saanut kuulla. Ilmeisesti tuumimme aika yleisesti täyden vatsan tekevän terää. Ja kun ei sitä tiedä, milloin ruokaa saa seuraavaksi.

Alamme syödä kuin hätääntyneet koiranpennut, jotka kilpailevat ruuasta. Moni kokee aikuisenakin syövänsä liian nopeasti tai kärsii siitä, että joku läheinen tekee niin. Totta kai on syötävä nopeasti, kun kerran ruuasta on pula. Ajatus on takertunut alitajuntaamme ja nyt itsekin ihmettelemme, että mikä kiire minulla taas oli.

Jouluna syömme itsemme ähkyyn. Alitajuntamme hoitaa homman. Se raukka luulee, että ruoka rauhoittaa. Ja oikeassahan se onkin – tavallaan. Kun vatsa on niin täynnä, että kipeää tekee, voimme kiinnittää huomiomme siihen, eikä meidän tarvitse tuntea sitä tyhjää oloa, joka jo melkein nousi pintaan. Samasta syystä toiset meistä vetävät kännin jo ennen kuin pukki ehtii paikalle. Se tyhjyys, se tuska, se paniikki, se on poissa muutaman kunnon kulauksen jälkeen.

Minkälainen ravinto oikeasti rauhoittaa? Antaisin välipalaksi mieluummin hedelmiä, vihanneksia ja pähkinöitä kuin leipää tai pullamössöä. Pepe-koirani tykkää muuten kovasti omenasta, porkkanasta ja cashew-pähkinöistä. Tsekkaan joku päivä googlesta, että mitä asiantuntijat ovat mieltä moisesta koiranruuasta. Olisi kiva kuulla myös sinun mielipiteesi.

Kansa on, myös lapset, tutkimusten mukaan levottomampaa kuin koskaan. Uskon, että ravinnolla voi vaikuttaa.

Kannattaa kuitenkin välttää kaiken maailman pakkoporkkanoita. Pakon syöminen on kuin myrkkyä panisi suuhun ja se on sitten jäänyt monen elimistöön ihan traumaksi asti. Entä jos laittamalla tarjolle hedelmiä, pähkinöitä ja vihanneksia ne alkaisivat kiertää luonnollisesti. Muistan miten tuli syötyä omenoita, kun mummu kuori ja palasteli. Muuten en juuri muistanut niiden olemassa oloakaan. Kait minuun teki vaikutuksen se tarjoilukin. Minulle tarjoiltiin rakkautta.

Mitä sitten suuhun laitammekin, tehdään se hyväksyen. Ei tee hyvää syödä ja samalla ajatella, että miksi syön tätä sontaa. Kiitetään ruuasta, jota suuhun laitamme. Kiitetään myös ruuasta, jota valmistamme ja jota kotiin kaupasta kannamme.

Haluaisin kuulla rauhoittavia ruokavinkkejä. Erityisesti minua kiinnostavat ne, jotka sopivat myös lapsiperheille. Kertoisitko omasi?