Matkalle lasten kanssa

Sieluni silmin näen, miten sisareni lapset parhaillaan onnellisina pulikoivat Teneriffan rannoilla.

Olen matkustanut paljon tyttäreni kanssa. Ennen kolmivuotissynttäreitään hän oli lomaillut Ruotsissa, Espanjassa, Kreikassa ja Intiassa.

Noihinkin aikoihin olin sinkku ja matkailu oli rakkain harrastukseni. Ei tullut mieleenikään luopua siitä. Tietysti oli helpompaa ja edullisempaa reissata yhden lapsen kanssa kuin jos olisin ollut kolmen lapsen yksinhuoltaja.

Kaikki reissut menivät hyvin. Ensimmäisellä matkalla, jonka teimme Kanarialle, tilasimme lääkärin hotelliin, kun Netalle nousi kuume. Se meni nopeasti ohi. Kerran neiti sai vatsataudin Portugalissa. Siinä kaikki. Sen sijaan ihania kokemuksia ja muistoja olemme saaneet paljon.

Viisivuotiaana Netta teki ensimmäisen lentomatkan yksin. Hän lensi siskoni luokse Saksaan. Muistan, miten häntä itketti matkalla kentälle. Sydäntäni särki. Reissulta saamamme valokuvat ja Netan tarinat kertoivat kuitenkin mukavasta lomasta.

Kerran olimme poissa pidempään. Asuimme Espanjassa kahdeksan kuukautta. Netta aloitti siellä koulun. Sieltä alkoi hänen koulutiensä ruotsin kielellä. Se matka jatkui Porin ja Tampereen kautta Helsinkiin ja Hankeniin, jossa hän nyt opiskelee kauppatieteitä.

Miten luovia me olemmekaan. Kuusivuotiaana Netta unohti hyppynarun leipäkauppaan Espanjassa. Seisoin kaupan ikkunan edessä odottamassa, kun hän palasi hakemaan narua. Putiikki oli täynnä kylän naisia. Näin miten rouvat katsoivat vaaleaa prinsessaani, joka seisoi keskellä kauppaa. Pienen hetken kuluttua hän alkoi liikuttaa käsiään ja hyppiä, ja pian naru olikin jo hänen kädessään. Halu on kielitaitoakin tärkeämpää.

Netta oli seitsemän, kun tulimme ulos Bangkokin lentoasemalta. Aivan ensimmäiseksi hän tokaisi, äiti, täällä on samanlainen haju kuin Intiassa. Hän oli kaksi vuotta ja kolme kuukautta vanha, kun olimme Intiassa. Tuoksut ovat vahvoja. Kaiken kaikkiaan on vaikea sanoa, mitkä asiat lapsille jäävät mieleen ja milloin.

Viime vuosina olen tehnyt tyttäreni kanssa muun muassa muutaman matkan Yhdysvaltoihin. Miten kivaa meillä onkaan ollut. Edellisellä reissulla oli mukana Netan pari läheistä ystävää, joita voin kyllä minäkin kutsua ystävikseni. Tunnen itseni valtavan rikkaaksi.

Siitä tulikin mieleni, että olen ollut mukana myös parilla risteilyllä nuorten kanssa. Ensimmäinen olin Netan luokan abiristeily ja vuosi sitten olin matkalla kymmenen nuoren kanssa. Olen hyvin kiitollinen näistä kokemuksista.

Viimeisin reissumme Netan kanssa oli pikkujoulumatka joulukuussa. Sain työkeikan Tallinnaan ja kutsuin Netan mukaan. Olimme yön kylpylähotellissa. Se oli ihana, rentouttava reissu. Lilluimme altaissa ja kävimme hoidossa. Ehdimme paljon runsaassa vuorokaudessa.

Nykyisin neiti matkustaa enemmän poikaystävänsä kanssa. Hyvä niin. Eilen päätimme, että vietämme pääsiäisen Ylläksellä. Lappi on meille rakas. Saamme lasketella, hiihtää ja nautiskella toistemme seurasta. Minä saan laittaa läheisilleni ruokaa. Sekin on yksi nautinnoistani.

Mitä vihreämmäksi tulen, sitä enemmän pohdin matkailun mielekkyyttä. Haluan tällä tekstillä kuitenkin rohkaista niitä, joiden tekee mieli matkalle, mutta lasten kanssa reissaaminen epäilyttää. Matkailu lasten ja nuorten kanssa avartaa 🙂

Yhden tarinan haluan vielä jakaa. Se on reissu, jota en unohda koskaan. Siitä on jo yli kaksikymmentä vuotta. Odotin Nettaa silloin. Erään porilaisen yläasteen yhdeksäsluokkalaiset pyysivät minua valvojakseen luokkaretkelle Tampereelle. He aikoivat olla yön hotellissa. Tein silloin opettajansijaisuutta kyseisessä koulussa. Lupasin lähteä. Rehtori oli sitä mieltä, että kerjäsin itselleni ongelmia.

Olimme reissussa ja nuorisoa tuli illalla huoneeseeni. Halusin sopia illan ”kotiintuloajasta” ja mietin miten sen tekisin. Se, mitä tapahtui seuraavaksi, muutti käsitykseni nuorista loppuelämäkseni ja se antoi paljon muutakin. Suustani tuli kysymys: mikä on teidän mielestänne sopiva hotelliintuloaika? Tuo kysymys oli paljon viisaampi kuin minä noihin aikoihin.

Sain nuorilta vastauksen, johon en kyllä siinä hetkessä uskonut. Odotin paljon myöhempää aikaa ja arvelin, että he huijaavat minua. Jostain syystä en lannistunut ja alkanut komentaa, vaan sain taas viisaat sanat ja sanoin, että lisätään siihen tunti. Näin sitten sovittiin. Yöllä kiersin huoneet ja kaikki olivat paikalla. Tapasin jokaisen aamiaisella ja saavuimme kaikki samalla junalla Poriin. Rehtori oli arvellut, että jotkut ovat aamuun mennessä Jyväskylässä.

Vuosia olen kertonut tuota tarinaa ja kiittänyt ja kehunut nuoria. Tajusin mikä voima yhteistyöllä ja kunnioituksella on. Tällaista on aito yhteistyö. Vuosikausia ihmettelin, että miten osasin hoitaa asian niin viisaasti ja mistä ne sanat tulivat? Vasta nyt tiedän, että meissä kaikissa on tällaista korkeampaa viisautta, joka kantaa. Nyt kiitän siitä ja sanon, että haluan lisää sitä samaa. Ja jos mahdollista niin vielä parempaa.

Kirjoitin kerran aiemmin yhdestä reissusta lasten kassa täällä.