Mummo kutoo sukkaa

On kylmää pitänyt. Vaan mikä on ollessa, kun on katto pään päällä ja villasukat jalassa.

Tällaiset ilmat ovat opettaneet minulle kerrospukeutumisen jalon taidon. Se oli mullistava juttu, kun opin pukeutumaan pakkasiin. Käsitykseni mahdollisuuksistani ja talvesta muuttui täysin. Kiitos erään ystäväni ja Suomen Lapin. Miten kiitollisia saammekaan olla neljästä vuodenajasta.

Saamme olla kiitollisia niin monesta seikasta. Pikkuasiat jäävät helposti arjen alle. Mikä pikkuasia se on, että meillä on katto pään päällä? Tämä suuren suuri lahja tulee näkyvämmäksi näillä keleillä.

Minulla oli ala-asteen toisella luokalla käsityönumero viisi. Kyllä se siitä vähän parani, mutta taidoillani ei vieläkään kudota sukan sukkaa. Kutominen ei taida muutoinkaan olla minun juttuni. Mikä onni, että olemme kaikki erilaisia.

Haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat minun sukkani kutoneet. Ihan sama olenko saanut ne tai ostanut joulumyyjäisistä. Suuri kiitos lahjoistanne, anteliaisuudestanne ja ajastanne. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette kutoneet sukkia muille tai opettaneet halukkaita kutomaan. Kiitos pipoista ja muista villavaatteista.

Kiitos myös niistä ihanista vaaleanpunaisista pikkuriikkisistä villasuksista ja lapasista, jotka joku ihana sielu teki tyttärelleni synnytyslaitoksella yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ei varmasti kuulunut henkilökunnan toimenkuvaan.

Käyttämällä lahjojamme voimme kutoa muistoja, jotka lämmittävät saajaansa lopun ikää.