On kylmää pitänyt. Vaan mikä on ollessa, kun on katto pään päällä ja villasukat jalassa.
Tällaiset ilmat ovat opettaneet minulle kerrospukeutumisen jalon taidon. Se oli mullistava juttu, kun opin pukeutumaan pakkasiin. Käsitykseni mahdollisuuksistani ja talvesta muuttui täysin. Kiitos erään ystäväni ja Suomen Lapin. Miten kiitollisia saammekaan olla neljästä vuodenajasta.
Saamme olla kiitollisia niin monesta seikasta. Pikkuasiat jäävät helposti arjen alle. Mikä pikkuasia se on, että meillä on katto pään päällä? Tämä suuren suuri lahja tulee näkyvämmäksi näillä keleillä.
Minulla oli ala-asteen toisella luokalla käsityönumero viisi. Kyllä se siitä vähän parani, mutta taidoillani ei vieläkään kudota sukan sukkaa. Kutominen ei taida muutoinkaan olla minun juttuni. Mikä onni, että olemme kaikki erilaisia.
Haluan esittää lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat minun sukkani kutoneet. Ihan sama olenko saanut ne tai ostanut joulumyyjäisistä. Suuri kiitos lahjoistanne, anteliaisuudestanne ja ajastanne. Kiitos myös kaikille teille, jotka olette kutoneet sukkia muille tai opettaneet halukkaita kutomaan. Kiitos pipoista ja muista villavaatteista.
Kiitos myös niistä ihanista vaaleanpunaisista pikkuriikkisistä villasuksista ja lapasista, jotka joku ihana sielu teki tyttärelleni synnytyslaitoksella yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ei varmasti kuulunut henkilökunnan toimenkuvaan.
Käyttämällä lahjojamme voimme kutoa muistoja, jotka lämmittävät saajaansa lopun ikää.
Lenitan juttuja 
Hiljaa mummon kaappikello raksuttaa mummon pienen pirtin lämpimässä,Mummo kutoo sukkaa hämärässä-sukkaa jonka lapsenlapsi saa.Tässä tuli sukan kantapää veresteltyä niinkuin kertauksena minkä joskus nuorena olin oppinut,mutta uutena versiona vahvennettu kantapää ja keräsin langan pätkiä 4 vuotiaalle pienelle miehelle.
Oli vaaleanpunaista,punaista ,sinistä, violettia,turkoosia,keltaista ja ehdottomasti punaista.tyttäreni kyllä vähän katsoi,että aika tyttömäistä?
tunnen pojan ja hän rakastaa punaista,totesi kerran kun mummu oli virkannut punaisen pitsimyssyn itselleen,niin poika kulki se päässä peilistä itseään ihaillen hän haluaa sellaisen.No tein kyllä vihreän joka varmaan on mappi öössä?Ajattelin kun poika sipsuttelee ne sukat jalassa ,niin kaikki enkeleiden värit hänen askeliaan suojaa. Ensin vähän oli pettymys kun ei tuliaispussissa ollutkaan autoa,mutta muutaman päivän päästä poika totesi,että hänen lempivärinsä on näissä sukissa kun jalkaansa laittoi.
tämä tarina tässä rakkauden sukista lapsenlapselle.
Mirjami mummu
TykkääTykkää
Kiitos Mirjami. Noista väreistä tuli mieleeni, että tyttäreni oli varmaan neljä vuotias, kun kävimme yhdessä ostamassa hänelle sadetakin. Olisin varmasti ostanut punaisen, jos olisin ollut yksin liikenteessä. Neiti halusi sinisen. Voimme varmaan tukea lapsen oman silmän ja miksei jopa itseluottamuksen myönteistä kehittymistä, kun annamme hänen valita. En tarkoita, että ostaisimme kaiken mitä lapset pyytävät, mutta kun ostoksia teemme, meidän on hyvä muistaa, että olemme enempi kaavoihin kangistuneita kuin lapset. Ilmeisesti meillä on enemmän ennakkoluuloja poikien kuin tyttöjen väritoiveiden kanssa. Onko siis ihme, että olemme ja varsinkin miehet ovat pukeutumisessa aika värittömiä :). No, pientä muutosta on onneksi ollut viime vuosina näkyvissä. -lenita
TykkääTykkää