Mikä väri sinä olet?

Ostin juuri pari kynttilää ja lautasliinoja. Toinen kynttilä on kauniin keltainen ja toinen kevään vihreä. Lautasliinat ovat kirkkaankeltaiset ja niissä on kanojen kuvia.

Ihanaa, että saamme värittää kotimme ja mökkimme. Toivottavasti tämä värileikki aktivoi meitä rikkomaan rajojamme muutenkin.

Tehdään mitä sydän sanoo. Jos syömme mämmiä, tehdään se hyvällä omallatunnolla. Jos lötköttelemme sohvalla, olkoon niin hyvä.

Itse uskon nauttivani liikunnasta ja luonnosta Ylläksen maisemissa pitkästä aikaa. Kerran pari taidan käydä laulamassa myös karaokea. Hienointa on, että saan viettää pääsiäisen tyttäreni ja kummipoikani seurassa.

Unohdetaan mitä meidän tai muiden muka pitäisi, täytyisi tai olisi pitänyt tehdä. Ollaan lempeitä ja armollisia itsellemme ja muille. Ollaan anteliaalla päällä.

Tuli mitä tuli, me päätämme, miten siihen suhtaudumme. Joku voi olla meille tyly. Me saatamme rikkoa itsellemme antamamme lupaukset. Säät voivat olla ikävät. Kuinka paljon mukavampaa meillä onkaan, jos hyväksymme kaiken sellaisena kuin se on.

Mahdottoman vastustaminen vie olon heikoksi ja myrkyttää myös ympäristöä. Olen monta kertaa saattanut itseni hyvin voimattomaan tilaan yrittäessäni muuttaa olosuhteita ja ihmisiä. Hyvä, että henki vielä kulkee ja terveys on tallella.

Sinä ja minä, me olemme värejä. Jokainen meistä itse päättää, mitä väriä ympärilleen levittää. Toiset tietoisesti ja osa tiedostamattaan, mutta päätös on aina omamme. Värimme ja niiden suhteet myös vaihtelevat. Tarkkailemalla niitä saamme käsitystä siitä, mitä meille kuuluu ja voimme tarvittaessa tehdä tietoisia muutoksia.

En halua olla harmaa tai musta möykky ihmisen muodossa. Haluan olla valoa, säihkettä, iloa, rauhaa ja rakkautta. Näen olevani kauniin keltainen ja kasvun vihreä. On minussa myös ripaus vaaleanpunaista ja muita värejä. Mikä tai mitkä ovat sinun värisi?

Nämä ajatukset mielessäni lähden kiitollisena ja uteliaana pääsiäisen viettoon.

Oikein hyvää pääsiäistä Sinulle! Ja kiitos, että piipahdit blogissani.

Eiks kaikki harjaakaan?

Olen usein ajatellut, että kunpa meillä olisi edes yksi yhtä säännöllinen henkinen rituaali (esim. meditointi) kuin hampaiden harjaus.

Oletukseni oli, että kansa harjaa hampaansa kaksi kertaa päivässä. Arvelin takavuosien hammaspeikkokampanjoiden muuttaneen tapojamme jopa useissa sukupolvissa.

Näin ei kuitenkaan näytä käyneen. Koululaisen terveys ja terveyskäyttäytyminen muutoksessa -kirjassa todetaan, että jo lapsena ilmeneviä hampaiden reikiintymistä ja iensairauksia voidaan pitää niin sanottuina käyttäytymissairauksina.

Kirjan mukaan hampaiden hoito, fluorin käyttö ja sokeripitoisten välipalojen välttäminen ovat tärkeimmät suusairauksien ehkäisykeinot. Suositusten mukaan hampaat tulisi harjata kaksi kertaa päivässä. Se joka haluaa välttää ientulehdusta, käyttää hammaslankaa. Suomalaisista sitä käyttää kirjan tietojen mukaan vain 10 prosenttia.

Samaisen opuksen mukaan 11-vuotiaista pojista vain noin joka neljäs harjasi hampaansa kaksi kertaa päivässä. Saman ikäisistä tytöistä niin teki puolet. Tupakoivat nuoret hoitavat hampaansa tupakoimattomia heikommin. Aikuiset harjaavat säännöllisemmin kuin nuoret, ja alempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat lapset harvemmin kuin ylempiin sosiaaliluokkiin kuuluvat.

Edellä mainitut tutkimustiedot eivät ole ihan tuoreita, joten olisi mukavaa, jos voisimme sanoa, että maailma on näiltä osin muuttunut aivan toisenlaiseksi. Valitettavasti näin ei näytä olevan. Pientä muutosta parempaan on onneksi tapahtunut, ainakin osin. Tässä Aamulehden artikkeli parin vuoden takaa.

Itse harjaan hampaat kaksi kertaa päivässä, mutta hammaslangan käyttö on jäänyt satunnaisiin aloituksiin. Tiedän sen tekevän todella hyvää hampailleni eli minulle ja terveydelleni. Jos haluamme lastemme oppivan moisen tavan, on käsittääkseni turha odottaa tuloksia ilman esimerkkiä.

Ihminen on kyllä hassu kapistus. Tässä sen taas huomaa. On niin paljon hyviä syitä pitää huolta hampaista, mutta siitä huolimatta moni meistä lyö itseään laimin. Tässä hommassa kun ei voi käyttää edes rahaa tai aikaa verukkeena.

Luin tosin useammasta lähteestä, että pidämme kiirettä hampaiden pesussakin. Kunnollinen hampaiden harjaus kestää ainakin kaksi minuuttia. Fluorikaan ei pääse muutoin vaikuttamaan. Jos haluat kerrata harjausohjeet, katso vaikka täältä.

Käyttäisinköhän yhtä ahkerasti hammaslankaa kuin harjaa, jos olisin sen taidon jo lapsena oppinut? Todennäköisesi. Onneksi myöhäistä ei ole vieläkään.

Elämää kaiken ikää

Aamulehti kertoi eilen tamperelaisesta Gabriel Lászlósta, jolla on ollut ajokortti jo 75 vuotta. Tämä Unkarista kotoisin oleva herra on 99-vuotias ja ajaa autolla usein jopa neljä kertaa päivässä. Hän autoilee muun muassa kuntosalille ja kauppaan. Insinööriajon László suoritti Aamulehden mukaan viimeksi viime keväänä. Hän arvelee hyvän kuntonsa olevan pitkälti urheilun ja erityisesti miekkailun ansioita. Hän harrasti miekkailua, joka kehitti myös näkökenttää ja reagointikykyä, 79 vuotta. Ai niin, László ei tarvitse autoillessaan silmälaseja.

Tuttavapiirissäni on mies, joka täyttää tänä vuonna 97 vuotta. Hän näkee ja kuulee erinomaisesti. Hänellä on aivan uskomaton muisti ja keskustelutaidoiltaan hän on todellinen herrasmies. Pari vuotta sitten kuulin hänen pitävän koskettavan puheen eräissä rippijuhlissa.

Katselin eilen kaverini kanssa kuvia hänen vanhempiensa hääjuhlasta 50 vuoden takaa. Hänen, ei paljon minua vanhempi, viisikymppinen mummonsa näytti todellakin mummolta. Hän oli ystäväni mukaan aivan saman näköinen loppuun asti.

Minulla on jääkaappini seinässä kuva huikeasta Aira Samulinista (s.1927). Ihaílen sitä energiaa, joka hänessä ja hänestä säteilee. En ole tosin häntä koskaan livenä tavannut. Hän on valoa ja säihkettä, vaikka hänen elämäänsä on mahtunut inhimillisesti katsoen paljon myös rankkoja asioita. Upean uran tehnyt Katri Helena (s.1945) kertoi juuri radiossa haluavansa laulaa mahdollisimman pitkään. Hän mainitsi sveitsiläisestä laulajattaresta, jonka tarina kannustaa häntä. Tuo nainen on pian 80-vuotias ja esiintyy edelleen. Kaimani Lenita Airisto (s. 1937) on täyttänyt 70, mutta se ei tunnu tahtia haittaavan. Minkälaisia tarinoita sinä ikääntymisestä päässäsi pyörität? Ajatteletko niitä, jotka luovat rauhaa vai niitä, jotka herättävät levottomuutta tai pelkoa? Kumpia sitten ajatteletkin, niitä saat varmasti lisää.

Luin Hesarista, että nyt kolmekymppisistä naisista joka kymmenes elää 100-vuotiaaksi. Tuon ikäryhmän miehistä sata vuotta täyttää joka viides. Aika rankkaa, jos joku heistä sattuu ajattelemaan, että 60 on iäkäs ja vanhuus on turhaa vaivojen täyttämää aikaa. Hänen elämästään kun lähes puolet on tuolloin tuota vanhan ihmisen elämää.

Hoksasin joku päivä, että useimmilla minun ikäisilläni taitaa olla jo lukulasit. Täytän tänä keväänä 47 ja minulla ei niitä vielä ole. Olen tässä asiassa kuunnellut enemmän itseäni kuin ottanut mallia muista tai tilastoista. Hyvä minä.

Sekä itseni kuuntelu että riippumattomuus iästä ja ajasta ovat minulle haasteellisia asioita, joita saan onneksi jatkuvasti treenata. Tänä keväänä osallistuin elämäni ensimmäiseen tenttiin yliopistossa.

Läsnäolon voima

Läsnäolon voima on Eckhart Tollen huikea kirja. Olen viime aikoina saanut monta muistutusta sekä Tollesta että tuosta kirjasta. Kaverini mainitsi juuri Katri Helenan kertoneen Hesarissa kirjan vaikuttaneen häneen syvästi. Itse kuulin hänen aiemmin mainitsevan samasta asiasta jossain televisio-ohjelmassa. Eräs psykiatri kertoi minulle, että kirja on nyt hyvin suosittu myös psykiatrien keskuudessa. Eilen otin kirjan pitkästä aikaa esille.

Alla muutamia suoria lainauksia tuosta kirjasta. Kirja on täynnä upeaa tekstiä. Poimin sieltä muutamia. Ne eivät ole kirjassa samassa järjestyksessä. Asettelin ne järjestykseen, joka tuntui minusta hyvältä.

”Käytännöllisesti katsoen jokainen tapaamasi tai tuntemasi ihminen elää pelossa. Vain pelon voimakkuus vaihtelee. Asteikon toisessa päässä on tuskainen pelko ja kauhu ja toisessa epämääräinen levottomuus ja etäinen uhan tuntu. Useimmat huomaavat pelon vain silloin, kun se ilmenee kärjistyneimmillään.”

”Tarkkaile miten monella tapaa rauhattomuus, tyytymättömyys ja kireys syntyvät sinussa, kun arvostelet ja tuomitset tarpeettomasti, kun vastustat sitä mikä on ja kiellät läsnä olevan hetken.”

”Ota tavaksesi valvoa psyykkis-emotionaalista tilaasi itsetarkkailun avulla. On hyvä kysyä itseltään toistuvasti: ’Olenko levollinen tällä hetkellä?’ Tai voit kysyä: ’Mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä?’ Ole ainakin yhtä kiinnostunut siitä, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu kuin siitä, mitä tapahtuu ulkopuolellasi. Kun olet sisäisesti kunnossa, ulkopuolella oleva asettuu paikoilleen. Ensisijainen todellisuus on sisällä, toissijainen ulkona. Älä vastaa edellä mainittuihin kysymyksiin välittömästi. Tarkastele sisintäsi. Millaisia ajatuksia mielesi tuottaa? Mitä tunnet? Suuntaa huomiosi kehoon. Oletko jännittynyt?”

”Jotkut ihmiset närkästyvät kuullessaan minun sanovan, että ongelmat ovat harhaa. Se uhkaa heidän käsitystään itsestään, koska he ovat sijoittaneet paljon aikaa valheelliseen minuuteen. Monien vuosien ajan he ovat tietämättään määrittäneet koko persoonansa ongelmiensa ja kärsimystensä ehdoilla. Mitä he olisivat ilman niitä?”

”Luodessasi ongelman luot kärsimystä. Ei tarvita muuta kuin yksinkertainen valinta: tapahtukoon mitä tahansa, en tule enää aiheuttamaan itselleni lisää kärsimystä. En aio aikaansaada enää ainuttakaan ongelmaa. Vaikka tämä valinta on yksinkertainen, se on erittäin kumouksellinen. Tällaista ratkaisua et tee, ellet ole lopen kyllästynyt kärsimyksiin.”

”Anteeksianto merkitsee murehtimisesta ja valittamisesta luopumista. Anna siis murheiden mennä. Se tapahtuu aivan luonnollisesti heti kun oivallat, että murehtimisen ainoa tehtävä on valeitsen voimistaminen. Anteeksianto tarkoittaa sitä, että et vastusta elämää vaan annat elämän toteutua itsesi kautta. Vaihtoehtona on ahdistus ja kärsimys, elämän energiavirran voimakas väheneminen ja monissa tapauksissa fyysinen sairaus.”

”Kuole menneisyydelle joka hetki. Et tarvitse sitä. Käsittele sitä vain, jos se on nykyisyyden kannalta ehdottoman merkityksellistä. Tunne tämän hetken voima ja Olemisen täydellisyys. Koe läsnäolosi.”

”Löydä se ’ahdas portti, joka johtaa elämään’. Sitä nimitetään läsnä olevaksi hetkeksi. Supista elämäsi tähän hetkeen.”

”Koska nykyhetkessä ei ole ongelmia, siinä ei ole myöskään pelkoa.”

Tähän päättyivät Läsnäolon voima -kirjan lainaukset ja Lenita jatkaa: Kiitos Eckhart Tolle!

Sinä Oskari Olematon

Sinusta ei ole mihinkään. Tuo ei todellakaan toimi. Ei onnistu. Et osaa. Saat potkut. Ei kiitos. Häpeä vähän. Sinuun ei voi luottaa.

Kuulostaako tutulta? Onko sinulle joskus sanottu jokin edellisistä? Oletko kenties itse jakanut moista ilosanomaa itsellesi tai muille?

Siinä ei ole mitään ihmeellistä. Jos alla olevaan videoon on luottamista, Walt Disney sai potkut sanomalehdestä sillä perusteella, että häneltä puuttuivat mielikuvitus ja omaperäiset ideat. Eräs levy-yhtiö ei tehnyt sopimusta The Beatles -yhtyeen kanssa, koska ei pitänyt poppoon musiikista ja totesi kitaramusiikin ajan olevan ohi. Hehkulampun kehittänyt keksijä ja liikemies Thomas Edison oli opettajansa mielestä liian tyhmä oppiakseen mitään. Oheisella videolla on lisäksi muutama muu vastaava tarina.

Muut sanovat mitä sanovat, olennaista on se, minkälaisen merkityksen me noille sanoille annamme. Myös omia ajatuksia kannattaa tarkkailla. Jos lyömme itseämme lekalla päähän, on aika vaikea kurkottaa tähtiin. Sama lopputulos, jos käytämme aikamme muiden ”lyömiseen”. Tiedän omasta kokemuksestani.

Jos et ole koskaan epäonnistunut, et ole koskaan elänyt. Näihin sanoihin tuo englanninkielinen video loppuu. Paina play-näppäintä ja katso itse.

”Se näyttää mahdottomalta, kunnes se on tehty.”
Nelson Mandela

Antamisen taika

Puhumme paljon siitä mitä haluamme. Ehkä meidän kannattaisi puhua enemmän siitä mitä annamme?

Milloin viimeksi annoit jotain läheisellesi? Entä tuntemattomalle?

Mitä antaminen oikeastaan on? Se on mielestäni yhteyttä ja jakamista. Se on toisen ihmisen huomioon ottamista. Se on välittämistä. Antaminen on iloa. Se on nauttimista, ei palkkion metsästystä. Antaminen ei siis ole vallan käyttöä. Se ei sisällä minkäänlaisia odotuksia. Antaminen on vapautta. Se on tähän hetkeen ja hyvän tekemiseen keskittymistä. Antaminen on luottamusta siihen, että elämä kantaa. Se lisää luottamuksen ja yhteyden tunnetta.

Ymmärsin antamisen aiemmin aivan eri tavalla. Siihen liittyi kaikenlaisia oletuksia ja odotuksia. Uskoin, että ihmisen pitää saadessaan käyttäytyä tietyllä tavalla. Ajattelin siis, että antaminen on vastavuoroista. Jos annan hymyn, vastapuolenkin pitää hymyillä. Oletin, että saajan pitää kiittää ja ”kumartaa”. Synnytin siis kiitollisuuden velkaa, vaikka samalla saatoin tietysti sanoa, että eipä tuo mitään. Ole hyvä vaan.

Nuo uskomukset ja käsitykset siitä, miten saajan tulee reagoida, ovat olleet syvällä minussa, osa tiedostamattomina alitajunnassani. Meni pitkään ennen kuin aloin tiedostaa ja kyseenalaistaa niitä. Nyt opettelen elämään tuon uuden ajattelumallin kanssa.

Ostin naistenpäivänä kaksi tulppaaninippua ja pyysin tekemään niistä kolme kimppua. Annoin yhden tuntemattomalle ohikulkijalle ja toisen jätin rappukäytävässä erään nuoren äidin oven taakse. Kolmas oli itselleni.

Tuli muuten ihan mielettömän hyvä olo tuosta tempauksesta. Todella iloinen oli myös nuori nainen, jolle annoin kukat kadulla. Ehkä elämäntehtäväni onkin antaa kerran viikossa kukkia tuntemattomille? Mistä sitä tietää, miten huikea merkitys sillä saattaa olla jonkun ihmisen elämässä?

Kaveri joka ei anna periksi

Tässä on innostava esimerkki ihmisen sisäisistä voimista. Kunpa hyväksyisimme itsemme sellaisina kuin olemme. Tämä video kannattaa katsoa. Ei haittaa, vaikka et osaisi englantia.

Siltä varalta, että haluat selvittää jonkun sanan, suosittelen sanakirja.org -sivua, jota itse käytän. Se on maksuton palvelu: http://www.sanakirja.org/

%d bloggaajaa tykkää tästä: