Paljonko aikaa lapsellesi annat?

Suomalaisen murkun vanhempi antaa lapselleen todella minimaalisesti aikaa. Ihan vain muutaman minuutin päivässä, jos tutkimuksiin on luottaminen.

Luin tosiaan tutkimuksesta, jonka mukaan suomalaiset nuoret kertoivat viettävänsä perheen kanssa viikolla neljä minuuttia päivässä ja viikonloppuisin peräti yhdeksän minuuttia päivässä. Voitte arvata, että kavereiden ja telkkarin sun muiden vempeleiden kanssa aikaa vietettiin paljon enemmän.

Minkälaista tukea me voimme nuorillemme antaa, jos nuo tiedot ovat edes suunnilleen tosia? Ruokaa, majoitusta ja niitä pelejä sekä vehkeitä ei sovi vähätellä, mutta lapsille tekee hyvää saada kannustusta, tukea ja huomiota. Ajatella, jos osaisimme kuunnella, emmekä tietäisi nuoren puolesta, emme saarnaisi tai manipuloisi. Miten paljon helpompaa silloin on kasvaa ihmiseksi, joka uskoo itseensä ja osaa ajatella? Miten paljon helpompaa silloin on oppia kunnioittamaan ja arvostamaan muita?

Yhdessä ruokailu on mielestäni mainio tapa viettää aikaa yhdessä. Taas tutkimukset kertovat, että tällaiset yhteiset ruokahetket ovat vähentyneet. Siinä jää herkullinen seurustelumahdollisuus hyödyntämättä.

Olen kuullut usean nuoren sanovan, että se ei koskaan kuuntele. Minä olen sanonut samaa vanhemmilleni ja tyttäreni sanoi aikanaan minulle. Jos tällaista viestiä saamme ja jos oikeasti haluamme kehittää suhdettamme lapsiimme, saamme mainion tilaisuuden tutkia itseämme. Voimme kiittää lasta tiedosta. Kukapa ei voisi löytää itsestään puolta, joka ei kuuntele. Kuuntele siis nimenomaan niin, että ei itse tiedä paremmin, vaan kuuntelee avoimesti suurella sydämellä ja rauhassa.

Jos esittäisit lapselle päivässä vain yhden kysymyksen, kannattaisiko sen olla ”Mitä sinulle kuuluu?” mieluummin kuin esimerkiksi ”Onko läksyt tehty?”.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

5 vastausta artikkeliin “Paljonko aikaa lapsellesi annat?”

  1. Järkyttävä luku. Nykyään ei lasten vuoksi haluttaisi uhrata mitään, mutta varmasti se jälkeenpäin kaduttaa. Menetettyä lapsuutta ja nuoruutta ei saa takaisin, eikä varsinkaan menetettyä yhteyttä lapseen. Tunneperäisiä asioita on todella vaikea jälkeenpäin korjata puhumalla.

    Tykkää

    1. Moi Helena, Itse mietin tuon jutun kirjoittamisen jälkeen, että mitä jos siinä on omat hyvät puolensa, että nuo murrosikäiset eivät vietä enempää aikaa vanhempiensa kanssa? Ajatus tuntuu lähes pelottavalta kirjoittaa tähän mutta teen niin kuitenkin. Mietin nimittäin niitä aikoja, kun lapseni asui kotona ja minulla oli tosi vaikeaa itseni kanssa. Mitä olisin voinut hänelle silloin antaa? Ehkä hänelle oli terveellisempää olla kanssani vähemmän? Jos tosiasia on se, että ihminen kärsii eikä tykkää itsestään, niin mitä hän voi antaa toiselle? Kärsivä ihminen on itsekäs, ei kannustaja ja kuuntelija. Entä mitä saatoin antaa silloin kuin minulla oli koko ajan kiire ja työt mielessä? Haluanko lapseni ottavan mallia ja vinkkejä siinä tilassa elävältä ihmiseltä? Vastaus lienee selvä.

      En voi muuttaa menneisyyttä, voin vain hyväksyä sen. Mitä jos tyttäreni ja minun piti käydä läpi juuri nämä kokemukset? En usko sattumiin.

      Totta kai toivon, että lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisimman hyvinvoivia aikuisia ja ystäviä ympärillään.

      Pidetään siis itsestämme hyvä huoli :).
      Lenita

      Ai niin, onneksi aina on toivoa, myös välien korjaantumiseen. Omakohtaisesti voin sanoa, että minulla ja tyttärelläni on varsin läheinen ja lämmin suhde nykyisin 🙂

      Tykkää

  2. Moi, Lenita! En voinut olla kommentoimatta tuota kirjoitustasi. Itsellä on haastavassa murrosiässä oleva, kapinoi kaikkea vastaan ja tietää itse paremmin ja evvk sekä niin poispäin. Ei tykkää rajojen asettelusta sun muusta. Elämään opetellaan vaihe vaiheelta.
    Tässä taannoin, (käytän ilmaisua että minut johdatettiin paikalle silloin kun tarvittiin). Hän kertoi olevansa yötä yhellä kaverilla (tarkistan sen aina vanhemmilta hänen tietämättään), onhan hän toki ollut muulloinkin kavereilla ja kaikki on sujunut hyvin. Tällä kertaa kuitenkin kuulin tarinan jolloin hälytyskellot soi, lähetin tekstaria ja soitin, mutta ei vastattu tai ei yhteyttä jne. Sain päähäni kertoa kuullun jutun näille vanhemmille ja pyysin heitä soittamaan mikäli poikia näkyy. Taas yritin soittaa, mutta ei vastausta, pelko kouraisi sisustaa, tunne epätodellinen. Lähdin hakemaan poikaa, joka löytyi melkolailla humalassa tämän kaverin luota kaverinsa kanssa pihamökistä. Keräsin itseni järkytykseltä ja sanoin rauhallisesti, että tämä poika lähtee nyt kotiin. En syyttänyt, moittinut enkä muutenkaan torunut. Tarjosin halutessaan syötävää ja pidin huolta että muuten on tilanteeseen nähden ok. Mielestäni paras asia oli kun hän kertoi: OLI SE HYVÄ KUN TULIT HAKEMAAN MINUT KOTIIN. Meidän kahden kohdalla sen oli varmaan tarkoitus käydä juuri näin.

    Tykkää

  3. Hei :-{>

    Valitettavasti tuntuu että vanhemmat tänä päivänä ostavat lapsilleen hyvää oloa, eivätkä anna. Ja nuorien kanssa tarvitaan juuri läsnä olevaa kuuntelijaa joka ei arvostele tai tuomitse, ja yleensä riittää kun pelkästään kuuntelee, annetaan lapsen purkaa tuntojaan. Mutta haastava paketti kun kyseessä oma lapsi jonka haluaa voivan hyvin, olla siinä tilanteessa neuvomatta.

    Olen huomannut etteivät lapset aina heti kerro mitä heille todella kuuluu, ”ihan hyvää” :-{> Mutta he kertovat sitten kun valmiita siihen, ja silloin syytä itse seisahtua vaikka olisi mikä kesken, olla läsnä ja kuunnella.

    Pekka

    Tykkää

    1. Kiitos Pekka
      Sanoihisi on helppo yhtyä. Erittäin tärkeitä ja mielenkiintoisia pointteja. Kiitos 🙂

      Tuli mieleen, että kirjoittamani jutun loppuosan kysymykset voisi ajatella vaikka niin, että kannatta mieluummin keskittyä lapseen kuin tekemisiin ja tekemättä jättämisiin.

      Lenita

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s