Luonnossa liikkuminen paljain jaloin on voimakasta ja terveellistä.
Olen tiedostanut tämän jotenkin alitajuisesti asiaa miettimättä. Sen takia olenkin varma, että se on totta. Myöhemmin kuulin, että paljain jaloin kävely tasapainottaa, se maadoittaa meitä. Olen samaa mieltä. Luonnossa oleilulla on muutenkin rauhoittava vaikutus, ja kun annosta vielä lisää ottamalla kengät pois, on vaikutus huikea.
Rakastan istua ja kävellä paljain jaloin kalliolla. Myös nurmikolla kävely on ihanaa ja hiekka tuntuu mukavalta. Vanhoja kauniita kyläteitä on harvassa, mutta kun sellaisen löydän, tuntuu kuin taivaassa kävelisi. Nautin myös puulattioista, kun taas muovilattia tuntuu epämiellyttävältä.
En puhu kävelystä käpyjen päällä. Puhun hyvän olon tunteesta. En puhu myöskään jalkapohjien akupisteistä enkä hermoradoista. Ne ovat kiinnostavia ja merkittäviä asioita, mutta en valitettavasti tiedä niistä juuri mitään.
Kun paljaat jalkani ovat kalliossa, koen todellakin kuuluvani kokonaisuuteen ja tukevasti. Aivan kuten mänty vieressäni. Meillä on kaikki hyvin. Ihan niin kuin pitääkin.
Toivon, että myös lapset saavat kävellä paljain jaloin. Kengät pois ja kalliolle, ehdotan lääkkeeksi levottomille ja kaikille muillekin.
Lenitan juttuja 