Kukaan ei käyttäydy huonosti

Mitä jos lähestyisimme toisiamme ajatuksella, että kukaan ei käyttäydy huonosti?

Kiehtova ajatus. En tosin keksinyt tätä itse, vaan amerikkalainen Alison Armstrong käyttää sitä auttaessaan miehiä ja naisia ymmärtämään paremmin toisiaan. Kirjoitan nyt asiasta sekoittamalla omia näkemyksiäni Armstrongin ajatuksiin.

Olen varma siitä, että kehitymme ihmisinä, kun opimme ymmärtämään muita. Tuomitseminen, kuten paheksunta ja arvostelu, ei kasvata. Uteliaisuus antaa meille mahdollisuuden kasvuun. Onneksi uteliaisuus on ihmisen synnyinlahja.

Ajatus siitä, että kukaan ei käyttäydy huonosti, pitää oven auki. Se mahdollistaa loistavan kysymyksen. Miksi hän käyttäytyy niin kuin tekee? Sen sijaan ajattelemalla, että hän käyttäytyy huonosti, me suljemme oven ja yhteyden. Me tiedämme hänen toimivan väärin. Me olemme parempia. Meitä ärsyttää, saatamme loukkaantua ja haluamme ehkä kouluttaa tuota mielestämme huonosti käyttäytyvää henkilöä.

Jos ajattelemme, että lapsella on joku syy tuohon käyttäytymiseen, saa lapsi tilaa ja mahdollisuuden. Entä miten monta riitaa ja eroa onkaan syntynyt siksi, että toinen osapuoli kokee toisen käyttäytyneen huonosti?

Armstrong jopa totesi, että ehkä rikollinenkaan ei toimi huonosti. Ehkä hän toimii niin kuin rikolliselta odotetaan, niin kuin siinä identiteetissä tulee toimia. Nyt ehkä joku jo ärsyyntyi, mutta on se niinkin, että rikollisuuttakin voidaan mielestäni kestävästi ehkäistä vain ymmärtämällä sitä. Jonkun on oltava utelias ilmiön ja ihmisen suhteen, jotta kehitystä voi tapahtua.

Hyvä kysymys on sekin, että haluanko oikeasti ymmärtää? Vai haluanko mieluummin pitää pääni ja ehkä jopa ongelmani?