Kiire sai mennä

”Se saatana ei kerenny morjes sanoo, ku sil oli nii kiire jatkaa”, kuulin ohi kulkevan miehen sanovan kaverilleen.

Niinpä, asuukohan tässä maassa monta ihmistä, jotka eivät voisi löytää itseään tuosta? Olen ollut se, jota on ärsyttänyt tai muuten häirinnyt toisen kiire. Useammin olen kuitenkin ollut se, joka on kiirehtinyt.

Totta kai on paljon tilanteita, joista on syytä pitää kiinni. Minulla saattaa olla aika lääkärille, kunnes sitten huomaan lääkärin olevan myöhässä 45 minuuttia. Alkaakohan ärsyttää? Juttelin juuri aiheesta erään lääkärin kanssa. Joskus joku tilanne tai potilas vie enemmän aikaa.

Saan siinä vastaanotolla istuskellessani ihan ekstrapalvelun. En tilannut sitä, mutta usein sitä saa, mitä tarvitsee. Saan tutustua itseeni. Miksi odottaminen on niin vaikeaa? Kadehdinko häntä, joka uskaltaa olla myöhässä? Kenties oivallan, että päässäni on vuosikymmeniä huutanut joku lapsuudesta tuttu aikuinen, että ei saa myöhästyä. Niinpä olen sitten ollut aina ajoissa joka paikassa. Mutta koska en ole tehnyt sitä sydämestäni, olen pitkin nenän vartta katsellut myöhästyviä ja aina tilaisuuden tullen maininnut asiasta.

Itse kuulun kyllä totta puhuen niihin, jotka ovat herkästi myöhässä. Olen myös pitänyt kiirettä, niin että se jäi jopa päälle. Olen ajanut liian lujaa silloinkin, kun siihen ei ollut minkäänlaista syytä. Toisaalta mikäpä olisi riittävä syy kaahaamiseen?

Olen kuullut sanottavan, että hän, joka myöhästyy, osoittaa välinpitämättömyytensä. Olen maistellut tuota kommenttia moneen otteeseen, mutta se ei vieläkään tunnu sydämessäni todelta. Tykkään sanonnasta: kohtele toista niin kuin hän haluaisi tulla kohdelluksi.

Kiireestä irti pääsyni alkoi, kun ensin tunnistin ja hyväksyin suhteeni siihen. Muutos oli mahdollista vasta sen jälkeen. Sitä paitsi kiire oli ollut selviytymiskeinoni pitkään, saan olla siitä ja sille kiitollinen. Me opimme selviytymiskeinomme jo lapsena, yleensä vanhemmiltamme. Minä opin muun muassa kiireen ja tekemisen. Monille liikunta, tupakka ja alkoholi ovat tällaisia. On niitä paljon muitakin. Selviytymiskeinot ovat tarpeellisia, mutta eivät aina terveellisiä. Näin syntyvät riippuvuudet.

Olin siis valmis päästämään irti riippuvuudestani kiireeseen. Minulla oli uudet selviytymiskeinot, joten oli aika antaa niille enemmän tilaa. Kiinnitin huomioni muutamaan konkreettiseen asiaan. Ensimmäinen oli se, että hiljensin kaasujalkaa. Aloin antaa tietä jalankulkijoille. Sitten lopetin kiireestä puhumisen. En juuri käytä sitä sana. Kolmanneksi päätin alkaa viihtyä jonossa. En enää odota vaan olen. Se on kivaa. En väitä etteivätkö välillä vanhat tavat ottaisi tilan, mutta ainakin tällä hetkellä tunnistan ne nopeasti ja siirrän sivuun. Tämänkin asian edessä saa olla kyllä nöyrä. Ehkä riippuvuudet ovatkin olemassa, jotta voimme löytää sen nöyryyden itsestämme? Siis jos asiaa tarkastelee yksistään henkisestä näkökulmasta.

Nautin kiireettömästä elämästä. En enää tarvitse kiirettä tunteakseni olevani elossa tai ansaitakseni olemassa olon oikeutuksen. En tarvitse sitä myöskään tehdäkseni sinuun vaikutuksen. Ehkä minun ei enää tarvitse tehdä sinuun vaikutusta? Sinä joka tapauksessa ajattelet mitä ajattelet.

Moni miestä sai taannoin tuta, että maailma ei aina pyörikään meidän aikataulumme mukaan. Tuhka tuli ja näytti, että kaikki järjestyy, vaikka ei välttämättä meidän suunnitelmiemme mukaisesti.