Anna tissii!

”Sit mennää heti kotii. Sää istut sohvalle ja annat tissii.”

Näin tokaisi minulle vajaa kaksivuotias tyttäreni, kun lähdimme fillarilla päiväkodin pihasta. Juttu tuli mieleeni, kun sain tänään ihastella puistossa vaunuissaan loikoilevaa pikkuista. Voi miten neiti alkoi nauraa, kun hänelle vähän lirkuttelin.

Tyttösen äiti kertoi, että kiltti on, mutta kun rintaa on tarvis, niin kyllä asia tulee nopeasti selväksi.

Sain kuulla perheen koiran kuolleen muutama päivä sitten. Äiti oli pelännyt rintamaidon loppuvan, sillä joku oli kertonut niin käyneen vastaavassa tilanteessa. Onneksi ongelmia ei ollut ilmaantunut. Nuorelle äidille oli neuvolassa sanottu, että rintamaito ei lopu sellaisissa tilanteissa, eikä se lopu edes stressin vuoksi. Se loppuu, kun ihminen niin päättää. Näin hänelle oli kerrottu.

Tiedän, että tämä on herkkä aihe, ja siitä on monta mielipidettä. Jokaisella on omat juttunsa ja jokainen tekee omat valintansa. Sen kuitenkin tiedän, että tässä asiassa ei koolla ole väliä. Olisin voinut imettää näillä rinnoilla useammankin. En silti luovuttanut maitoa. En tiedä miksi. Oletettavasti kyse oli itsetunnosta ja itsekkyydestä.

Ennen prinsessani syntymää mietin monia asioita ja luin kirjoja. Jostain syystä en miettinyt imetystä. Onnistuikohan se juuri siksi, että en keskittynyt asiaan? En siis myöskään pelännyt epäonnistuvani. Ei sitä maitoa heti tullut, muutama päivä piti odotella.

Lopetin imetyksen, kun tyttö oli kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Olen sanonut, että lopetin, koska olimme lähdössä reissuun Intiaan ja ajattelin, että siellä ei ole sopivaa vilautella rintoja yleisillä paikoilla.

Juteltuani tänään tuon nuoren naisen kanssa oivalsin, että Intian matka oli vain selitys. Jostain syystä halusin lopettaa silloin. En tiedä miksi. Ajattelinko taas muita? Ympärilläni ei ollut esikuvia näinkään pitkään imettäneistä. Minä halusin (tiedostamattani) niin kuulua joukkoon. Nyt imettäisin varmaan kouluun menoon asti 🙂

Maidon loppumisen vuoksi en lopettanut. Rintani vastasivat kysyntään upeasti. Neiti sai pelkkää rintaa viisi ensimmäistä kuukautta. En ole koskaan ostanut äidinmaidoin korviketta. Tyttö sai siis imeä janoonsa ja nälkäänsä. Me onnistuimme varmaan juuri siksi, että hän juopotteli usein ja ahnaasti.

Minusta imettäminen oli ihanaa. Ei pelkästään siksi, että aina oli eväät mukana. Minusta on edelleen upeaa katsella imettävää naista ja lasta. Ei sitä yhteyttä osaa sanoin kuvata.