Olen muuttopuuhissa

Muutan kuunvaihteessa Jyväskylään. Siellä en aiemmin ole asunutkaan. Turku on ollut ihana paikka. Rakastan merta, kallioita, kiviä ja katajaa. Lehtimetsät ja tammipuut ovat ihania. Ehkä palaan. Parin viikon päästä voin todeta asuneeni kahden vuoden sisällä Tampereella, Ylläksellä, Turussa ja Jyväskylässä.

Viimeisen kuuden vuoden aikana olen muuttanut ensin yli sadan neliön omakotitalosta kolmioon ja sieltä kaksioon ja nyt muutan viehättävään yksiöön. Vaikka neliöiden määrä on pienentynyt, on vapauden ja hyvänolon tunteeni lisääntynyt jatkuvasti. Sieluni asuu ennen kaikkea tässä kehossa. Kehoni on siis kotini.

Toisaalta pidän kyllä kauniista ja minua häiritsi se, että tämä Turun asunto on huonossa kunnossa. Minua on kuitenkin koko ajan ympäröinyt kaunis luonto. Lähtiessäni Tampereelta mietin, että miten voin elää ilman Pyynikin mäntyjä, kallioita ja korkeuseroja. Pelkäsin, että en saa kokea mitään yhtä kaunista. Seuraavaksi olin Ylläksen tuntureissa ja täällä Turussa minulle tarjoiltiin Naantali ja Ruissalo. Jyväskylässä asuntoni on aivan järven rannassa.

Taas ihmettelen, että mistä sitä tavaraa tulee? Olen tehnyt tätä muuttoa ajan kanssa ja nautin siitä, että olen rohkeasti ja ilolla luopunut tavarasta. Olen myynyt osan huuto.netissä, osan olen antanut Pelastusarmeijalle ja paljon olen heittänyt roskiin. Luopuminen on tuntunut ihanalta. Se on vapauttanut valtavasti energiaa. Olen tehnyt valintoja sen mukaan mikä tuntuu hyvältä, enkä sen mukaan mitä muut tuumivat, mikä on järkevää tai mitä saatan joskus tarvita.

Muuttamisen ei tarvitse olla stressaavaa. Se voi ja saa olla tosi kivaa ja vahvistavaa.