Tervetuloa kotiin!

Onni ja Yltäkylläisyys astuivat ovesta sisään.
Missä olette olleet, ihmettelin.
Et ole kutsunut, sanoivat.
Kutsumatta eivät kuulemma tule.
Senkin kertoivat,
että ei heille olisi tilaakaan ollut.
Surumieli oli täyttänyt kaikki nurkat.

Minä sanon nyt sinulle Surumieli,
saat silloin tällöin tulla,
mutta vain hetken olla.
Kiitos käynnistäsi,
Onni ja Yltäkylläisyys ovat juuri tulossa.
Tiedän,
heidän seuransa ei sinulle kelpaa.

Minä kutsun Onnia ja Yltäkylläisyyttä
nauraen, tanssien ja laulaen.
He tulevat hetkessä
ja täyttävät jokaisen soluni,
sieluni.

Enkeli asuu yläkerrassa

Yhtenä kauniina päivänä tajuan, että tarvitsen apua. Päivät yliopistolla ovat toisinaan pitkiä ja Pepen on päästävä ulos.

Saman tien saan ajatuksen, että kysypä tädiltä, jonka taannoin tapasit ”sattumalta” talomme käytävällä.

Kohta jo juoksenkin yläkertaan ja soitan rouvan ovikelloa. Selitän etsiväni upealle hauvalleni ulkoiluapua. Haluaisin löytää ihmisen, jolle homma tuo iloa eli velvollisuus se ei saisi olla. Plus, että mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja tarvittaessa hankitaan sijainen.

Uusi ystäväni oli heti valmis ja innoissaan. Näin on nyt menty noin kuukausi ja hommassa kävi jopa niin, että Pepe pääsi päivähoitoon. Saimme paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Kun illalla haen kaverin hoidosta, se ei suoraan sanottuna ole mitenkään huikean innoissaan lähdössä kotiin kanssani.

Miten ihanasti ja helposti asiat voivatkaan järjestyä! Uskon, että niin käy sitä useammin, mitä enemmän sallimme helppoutta ja ihanuutta itsellemme ja muille. Kiitos!

Rakkautta ja terveyttä

Ovi napsahtaa kiinni. Olen porttikäytävässä ja parin metrin päässä vanhempi iloisen punaiseen takkiin pukeutunut nainen pudottaa juuri postia naapurini laatikkoon. Hän kääntyy ja me tervehdimme. ”Haluatko paikallisen ilmaisjakelulehden”, nainen kysyy iloisesti hymyillen. Minun ovessanihan lukee, ei ilmaisjakelua, kiitos. ”Voinhan minä ottaa”, vastaan itsenikin yllättäen. Otan lehden ja toivotan hänelle mukavaa iltaa. ”Paljon rakkautta ja terveyttä sinulle”, hän sanoo. Minä en usko korviani ja kysyn: ”Anteeksi mitä sanoit?” Hän katsoo minuun jälleen iloisesti ja toteaa: ”Paljon rakkautta ja terveyttä sinulle.” Kiitän häikäistyneenä ja kysyn, mikä saa hänet sanomaan noin. Hän toteaa: ”Minusta on kiva tehdä muille sitä, mitä toivoisin heidän tekevän minulle.” Minä ihastelen hänen viisauttaan ääneen ja sanon pari kertaa naama nauraen takaisin: ”Paljon, paljon rakkautta ja terveyttä sinulle.”