Enkeli asuu yläkerrassa

Yhtenä kauniina päivänä tajuan, että tarvitsen apua. Päivät yliopistolla ovat toisinaan pitkiä ja Pepen on päästävä ulos.

Saman tien saan ajatuksen, että kysypä tädiltä, jonka taannoin tapasit ”sattumalta” talomme käytävällä.

Kohta jo juoksenkin yläkertaan ja soitan rouvan ovikelloa. Selitän etsiväni upealle hauvalleni ulkoiluapua. Haluaisin löytää ihmisen, jolle homma tuo iloa eli velvollisuus se ei saisi olla. Plus, että mennään niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja tarvittaessa hankitaan sijainen.

Uusi ystäväni oli heti valmis ja innoissaan. Näin on nyt menty noin kuukausi ja hommassa kävi jopa niin, että Pepe pääsi päivähoitoon. Saimme paljon enemmän kuin osasimme odottaa. Kun illalla haen kaverin hoidosta, se ei suoraan sanottuna ole mitenkään huikean innoissaan lähdössä kotiin kanssani.

Miten ihanasti ja helposti asiat voivatkaan järjestyä! Uskon, että niin käy sitä useammin, mitä enemmän sallimme helppoutta ja ihanuutta itsellemme ja muille. Kiitos!

Mainokset

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

2 vastausta artikkeliin “Enkeli asuu yläkerrassa”

  1. Wau!
    Ihana kirjoitus, Lenita; ja mukavan rohkea pyyntö Yläkerran Enkeliltä. Uskon, että tässä maailmassa on paljon hukkaan mennyttä energiaa, kun niin moni eläkkeelle jäänyt ei saa – tai ei enää uskalla ottaa – koiraa tai kissaa seurakseen…. Ja taas toisaalta niin paljon yksinäisiä hetkiä Rakkailla lemmikeillämme. Minun 70-v. äidilläni on hoitokoira ja se tuo hänelle sekä tuolle ihanalle Toivo-koiralle iloisia hetkiä. Ei tarvitse sitoutua kokonaan koiraan, mutta saa usein antaa hellyyttä hoitohauvalle – ja niitä tärkeitä kävelyretkiä.

    Tykkää

    1. Kiitos Ritva! Kiitos palautteesta ja tämän tarinan jakamisesta. Toivottavasti tarinamme herättävät muitakin huomaamaan tämän mahdollisuuden. Pepe tavallaan poistui tänään porukasta, mutta jäljet eivät poistu milloinkaan. Ajatella, jos esimerkkimme kantavat ja auttavat muitakin auttamaan ja löytämään toisensa. Olen niin kiitollinen ihansta pariskunnasta, joiden luona Pepe sai viettää monta mukavaa hetkeä, kun olin yliopistolla. Pepe sai rakastua vielä viimeisenä syksynään, sillä hän todella rakastui hoitajaansa. Terveisiä Toivolle ja äidillesi 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s