Viimeinen matka

Nappisilmä teki viimeisen maallisen matkansa. Tyttäreni ja exäni tulivat eilen ja ajoimme Satakuntaan. Hautasimme Pepsun kauniin ruumiin äitini omenapuun alle.

Hautapaikka oli tyttäreni Netan ehdotus. Kun soitin hänelle suru-uutisen eläinlääkäriltä, Netta järkytyksestään huolimatta tiesi heti, mitä hän halusi meidän tekevän.

Niinpä me teimme 600 kilometrin reissun. Saimme puhua toistemme kanssa ja saimme jättää rauhassa hyvästit. Vaikka matka oli toisaalta raskas, se oli myös hyvin lämmin ja rauhoittava. Netan villi yksivuotias Taco-koira pyöri iloisena mukana.

Kyllä tällaisissa hautajaisrituaaleissa on paljon voimaa. Kun eläinlääkäri kysyi minulta, että mitä ruumiille tehdään, vastasin, että ei sillä ole oikeastaan väliä. Olin niin shokissa, että moisella asialla ei tuntunut olevan merkitystä. Onneksi oivalsin, että minun tulee kysyä asiaa Netaltakin.

Suru myös yhdistää. Miten ihana ex-puoliso minulla onkaan. Taas hän oli mukana ja tukena. Netta poikkesi paluumatkalla moikkaamassa isäänsä ja tämän perhettä. Ystävä kutsui meidät syömään ja lopuksi kävimme pusuttelemassa siskoni ihanat lapset.