”Jos iltaisin käyt jumpalla tai lenkillä, mutta muuten istut koko päivän, ei liikunnasta ole selkäsi kannalta juurikaan hyötyä”, sanoi fysioterapeutti, jonka vastaanotolla kävin. ”Ihmiset pilaavat kehonsa istumalla päivät pitkät, siitä on tulossa todella suuri ongelma”, hän jatkoi.
Jotkut ovat sitä mieltä, että McDonald’s ja kumppanit ovat kaiken pahan alku ja juuri tässä terveyden pahoinpitelyssä. Myös sitä voivotellaan, että lapset istuvat liikaa tietokoneiden äärellä. On kyselty, että onko pahin syntipukki sittenkin itse Bill Gates. Tärkeintä lienee pohtia, mitä asialle voisi tehdä.
Keho rakastaa liikettä. Miten on, hidastaako tai heikentääkö liike oppimista? Tuskin, todennäköisesti päinvastoin. Luepa Jani Kaaron kolumni aiheesta.
Mitä jos oppimistilassa saisi liikkua samalla, kun opettaja puhuu? Mitä jos nuoria kannustettaisiin siihen, että he voivat mennä luokan takaosaan venyttelemään tai liikuttelemaan kehoaan, kunhan tekevät sen häiritsemättä muita? Jospa he voisivat pohtia ja ratkoa tehtäviä liikkuessaan? Mitä jos oppimistiloja alettaisiin suunnitella siitä näkökulmasta, että ne eivät ole vain istumistiloja?
Istuminen opettaa meidät istumaan. Tavan taustalla on tietenkin hyvä tarkoitus. Kun lapset ovat linjassa, niin kuin porkkanat hyvin kitketyssä pellossa, voidaan ajatella, että kasvualusta on parempi. Mitä jos kyse onkin osin vanhentuneiden kaavojen noudattamisesta? Mitä teemme viisaudella, jos keho ei kestä? Kaikkeen liittyy aina riskejä, mutta jos istuminen on väkivaltaa keholle, kannattaisiko uusia malleja testailla? Voisiko istumisen itsestäänselvyyttä ainakin kyseenalaistaa ja miettiä mahdollista joustovaraa?
Lenitan juttuja 