Kansainvälisillä kauppareissuilla

Mikäs nyt on ajellessa! Enää ei fillari kitise ja etupyörän kumi on uusi. Pyöräilin juuri tyytyväisenä ulos luottokorjaamostani.

Korjaamoa pyörittää Sudanista Suomeen muuttanut musta ystävällinen mies. Hän näyttää työllistävän myös muita maahamme muuttaneita. Ystäväni suositteli korjaamoa minulle ja näillä puheille minä suosittelen sitä nyt lämpimästi sinulle. Palvelu pelaa ja hinnat ovat edulliset. Korjaamo on aivan yliopiston kirjaston vieressä, Jyväskylässä.

Syksyllä ajelin torille puolukkakaupoille. Osa myyjistä oli ulkomaalaistaustaisia ja minä havahduin siihen, että halusin mieluummin ostaa puolukkani ”suomalaiselta”. Mielenkiintoinen havainto, varsinkin kun ottaa huomioon, että minäkään en ole sukujuuriltani puhdas suomalainen. Äitini on riikinruotsalainen ja olen myös ruotsin kansalainen. No, pohjoismaalaiset sentään muistuttavat toisiaan ulkonäkönsä puolesta, mutta kyllä sitä hurreistakin juttua piisaa.

Ostin puolukat naisilta, joista toinen oli iäkäs suomalainen ja toinen nuori, oletettavasti thaimaalainen. Lähtöni jälkeen mietin, että oliko suomalainen vanhus paikalla mannekiinina. Tarvitaanko sellaisia kikkoja, jotta saadaan meikäläiset ostamaan?

Paljon on puhuttu siitä, miten suomalaisiin voi luottaa. Siis kun vertailemme itseämme muihin. Näkemyksen voi tulkita myös niin, että muihin ei voi luottaa samalla tavalla. Emme välttämättä pohdi asiaa sen kummemmin, mutta saatamme silti toimia näistä lähtökohdista.

Kukapa ei olisi kuullut sanottavan, että ulkomaalaiset ovat laiskoja eivätkä viitsi tehdä hommia. Helppo meidän on tällaisia kommentteja heitellä, mutta kuinka usein mietimme sitä, että heidän onnistumisensa on meistä kiinni. Me olemme heidän asiakkaansa, työkaverinsa ja lähimmäisensä. Annanko minä heille mahdollisuuden onnistua?