Evita ja Lenita

Jaoin palan elämääni Evita-lehden lukijoiden kanssa. Lehti julkaisi yllätyksekseni tarinaa peräti kolme aukeamaa kuvat mukaan lukien.

Ihanat kuvat, vaikka itse sanonkin. Kiittelin kuvaajaa tunnustaen, että ihastelin pari päivää kuvaani ja seuraavat kaksi päivää iloitsin taas siitä, että kykenin ihastelemaan kuvaani. En nähnyt liian pitkää naamaa, enkä isoa kyömynenää. Näin vain kauniin naisen ja tietysti ihanan tyttäreni.

Olenko omahyväinen? Tässä asiassa en. Tiedän, miten paljon voimia tyytymättömyys itseen syö, olipa kyse ulkonäöstä tai ominaisuuksista.

Mitä tulee juttuun, toivon, että siitä on lukijoille hyötyä. Oli antoisaa olla toimittaja Päivi Ala-Riskun haastateltavana ja Nico Backströmin kuvattavana. Erityisen kiitollinen olen rakkaalle tyttärelleni, joka lähti toimittajan pyynnöstä mukaan juttuun. Lehti on tarjolla kioskeissa koko kesän.

Ilonpitoa eläkkeellä

Olen saanut kokea monta antoisaa juttuhetkeä ulkoiluttaessani tyttäreni Taco-koiraa. Kävelin juuri tunnin ihanan parin kanssa. Juttumme alkoi koirista, mutta lähes koko yhteisen taipaleemme pariskunta kertoi ulkomaanmatkoistaan. Silmät loistaen nuo yli seitsemänkymppiset jakoivat kokemuksiaan ja vastailivat iloisesti kysymyksiini, joita innostuneena esitin.

Pariskunta toivoi, että saisi tehdä vielä lukuisia retkiä. ”Nyt kiehtoo Etelä- ja Väli-Amerikka, mutta jos ja kun kunto heikkenee, otetaan toinen kierros Eurooppaa”, he sanoivat nauraen. Molemmat ovat kiinnostuneita uusista asioista, joten samaan kohteeseen he eivät yleensä palaa ja niinpä monta maata on tullut nähtyä. Kysyin, että mikä on ollut hienoin reissu ja sain kuulla, että se oli Brasilian kiertomatka. Samalla reissulla oli nähty myös pala Argentiinaa ja Paraguayta.

Minä onnittelin herrasväkeä siitä, että heillä on yhteinen rakas harrastus. Onni näkyi parin silmistä. He kertoivat, että toisin kuin muut sukulaiset, he eivät olleet hankkineet mökkiä, vaan olivat päättäneet satsata reissaamiseen. ”Eläkkeet eivät ole suuret, mutta koska emme polta, emmekä juuri juo, jää rahaa pariin vuotuiseen matkaan”, he tarkensivat.

Sainpa onnitella pariskuntaa siitäkin, että nauttivat elämästään, tekevät sitä mistä tykkäävät, sen sijaan, että eläisivät yhteisiä eläkepäiviään säästääkseen kaiken lapsilleen.

Matkaan muksun kanssa

Sisko lentää tänään esikoisensa kanssa Roomaan. Kyseessä on hänen ja poikansa ensimmäinen kahdenkeskinen ulkomaanreissu. Yleensä kolmilapsinen perhe matkailee yhdessä, mutta nyt sisko halusi antaa kaiken huomion 13-vuotiaalle pojalleen.

Suosittelen matkailua lasten kanssa. Jo lähiseudulta löytyy todennäköisesti uutta nähtävää, sillä moni meistä urautuu ja käy samoja polkuja päivästä ja vuodesta toiseen.

Ehdotin Netalle, että tekisimme kesän aikana treffit kerran viikossa. Saisimme niin viettää aikaa yhdessä ja samalla tutustuisimme uusiin asioihin ja paikkoihin. Valitsisimme vuoron perään paikan, pääasiassa sellaisen, joka on ainakin toiselle meistä uusi. Voisimme tavata vaikka torikahvilassa tai taidenäyttelyssä. Toivottavasti ehdotukseni menee läpi, sillä minä nautin täysi-ikäisen tyttäreni seurasta.

Tein Netan kanssa ensimmäisen ulkomaareissun, kun hän oli puolivuotias. Olen saanut reissata myös Netan ystävien kanssa. Nykyisin olen harvemmin matkassa mukana. Huomenna neiti lentää muutamaksi päiväksi Sisiliaan ystävänsä kanssa. Minä olen hengessä mukana.

Uuteen kotiin

Löysimme Netan kanssa pari laatikollista hänen vanhoja lelujaan.

Nuket ja nallet katsoivat meitä anovasti ja esittivät toiveen, että pääsisivät uuteen kotiin. Missään ei ole niin mukavaa kuin lasten sylissä, he muistuttivat.

Auto pullollaan iloista väkeä ajoimme SPR:n kontille. Sielumme silmin näemme, miten ilo entisestään leviää, kun pikkukaverimme saavat uudet kotinsa.

Sinä päätät

Taco vauhdissa.

Kyllä koiran elämä on helppoa, huomaan ajattelevani, kun katselen iloisesti leikkivää Tacoa. Samassa mieleeni tulee toinen ajatus, joka tekee edellisestä hyvin ristiriitaisen. Miten ihmisen armoilla koira onkaan.

Tapasimme Onnin, kivan Viipurista tuodun kaverin. Se oli hylätty, kuten niin moni muukin koira Venäjällä. Onnin emäntä kertoi, että venäläiset eivät jostain syystä mistään hinnasta lopeta koiraa, vaan kun sitä ei enää syystä tai toisesta haluta pitää, se hylätään. Viipurin löytökoirista enemmän täältä.

Onnin (vas.) ja uudet sisaruksensa.

Toinen tuttavani odottelee parhaillaan uutta perheenjäsentä saapuvaksi. Ron tulee Espanjasta. Tämä vasta puolivuotias pikkukaveri löydettiin moottoritien parkkipaikalta. Olen parista lähteestä saanut kuulla, että Espanjassa koiria myös lopetetaan, mutta se voidaan tehdä hyvin julmasti. Ronin elämää voi muuten seurata täällä.

Tervetuloa kotiin Ron.

Miten suuri lahja ihmiselle onkaan suotu, kun meillä on mahdollisuus valita, miten kohtelemme itseämme ja muita. Kun kohtelemme muita huonosti, se on merkki siitä, että voimme huonosti ja meidän on aika kohdella itseämme paremmin. Mitä paremmin voimme, sitä parempia ja myötätuntoisempia valintoja teemme.

Tacon ja Onnin kuvasi Meri Kajander. Kiitos!