Minulla on ollut tapana ajatella olevani rehellinen ihminen. Jossain vaiheessa oivalsin, että se ei ole totta. Minussa on puolia, joita en ole tunnustanut itselleni. Niitä on varmaan paljon ja iso osa tiedostamattomia.
Mistä tiedän, että tuo on totta? Kokemuksesta. Silloin tällöin olen nimittäin ottanut vastaan jotain, jota en tiennyt tai ollut aiemmin valmis vastaanottamaan. Byron Katie sanoo, että kukaan ei voi sanoa minusta sellaista, mitä en voisi itsestäni löytää. Se on hyvin sanottu. On niin helppo tarttua yksittäiseen sanaan tai äänenpainoon ja kiinnittää kaikki huomio siihen esimerkiksi moittimalla sitä tai loukkaantumalla, mutta jos on nöyryyttä ja halua katsoa pinnan alle, voi kommentista löytää timantteja.
Aina oppi ei tule muiden kommenttien kautta. Joskus näen asian selkeänä mielessäni. Saatan nähdä mallin, kaavan, jota olen toistanut tilanteesta toiseen. Nyt näen esimerkiksi aiempaa selkeämmin, miten hylätyksi tulemisen pelko on hankaloittanut ja kaventanut elämääni. Tuntuu muuten, että pelko alkoi hellittää heti myöntämisen ja hyväksymisen myötä.
Minun on ollut myös vaikea myöntää, että sotkeminen on minulle helpompaa kuin siivoaminen ja että pöydän päälle kasaantuu hallitsemattomasti tavaraa. Monenlaisia juttuja on pinnan alla. Osa näyttää mitättömiltä, kun ne ovat tulleet pintaan. Ikävintä vaan on se, että kaikki mikä on piilossa, syö valtavasti energiaa ja sekoittaa pientä päätä sekä katkaisee pään ja sydämen välisen yhteyden.
Luin juuri energiaparantaja Deborah Kingin kirjan Truth Heals (Totuus parantaa). Hänen mukaansa me saatamme sairastua, kun elämme valheessa ja kiellämme totuuden. Kingillä on asiasta rankkaa omakohtaista kokemusta, sillä hänen isänsä käytti häntä monta vuotta seksuaalisesti hyväkseen. Perhe eli valheessa ja King oppi elämään omaa elämäänsä teeskennellen ja kieltäen tunteensa ja menneisyyden. Hän toimi isänsä tavoin juristina tehden menestyksekästä uraa. Hidas muutos kohti totuutta alkoi, kun hän 25-vuotiaana sairastui syöpään. Kingin näkemys on, että siinä missä valheessa eläminen voit aiheuttaa vakaviakin sairauksia, on totuudella tervehdyttävä voima.
Jouko Jokinen kirjoitti lauantaina Aamulehden pääkirjoitussivulla juuri tuomion saaneesta hiihtoliiton entisestä päävalmentajasta Pekka Vähäsöyringistä. Jokinen oli opiskellut Vähäsöyringin kanssa samaan aikaan Jyväskylän yliopistossa. Lahjakas Vähäsöyrinki oli ollut täynnä intoa ja energiaa. Nyt Jokinen näki sairaan, työkyvyttömyyseläkkeellä olevan innottoman masentuneen kaverin, joka oli menettänyt paljon. Jokinen mietti, että olisikohan totuuden kertominen, kun olemme nähneet Mika Myllylänkin tuskan, ollut terveellisempi vaihtoehto, vaikka se olisi hetken tehnyt kovastikin kipeää.
Lenitan juttuja 