Menolippu

Menolippu on hankittu. Lähden matkaan sunnuntaina.

En kumma kyllä tunne mitään erityisen voimakkaita tunteita. Olen utelias mutta vailla suuria odotuksia. Joku kysyi, että pelottaako. Eipä juuri.

On haikeaa jättää läheiset, mutta onneksi tavoitan heidät puhelimen ja tietokoneen välityksellä. Skypen asensin eilen ja onhan minulla Facebook. Sinulle kirjoitan kuulumisia tänne blogiin, kunhan saan yhteydet toimimaan.

Tacon haluan laittaa matkalaukkuun, mutta se ei kai onnistu, koska kyseessä on Netan koira.

Milloin saan seuraavan kerran koskettaa toista ihmistä tai paijata koiraa? Te, joilla on rakkaat lähellä, kosketelkaa toisianne ja pitäkää hyvänä nelijalkaisia ystäviämme. Saankohan minä uusia ystäviä?

Joskus mietin, että mitä järkeä on lähteä. En osaa siihen vastata, mutta tiedostan, että niin on tehtävä.

Välillä kadehdin tuttavia, jotka ovat tehneet pesänsä lapsuutensa maisemiin ja siellä tyytyväisinä häärivät. Ei voi mitään. Olen iloinen heidän puolestaan, mutta se ei näytä olevan minun juttuni. Mikä sitten on? Siihenkään en osaa vastata, mutta eiköhän se pikku hiljaa selviä.

Ja mitä tulee tähän reissuun, voin aina tulla maitojunalla takaisin.

Mikä mies!

”Ei ole koskaan liian myöhäistä aloittaa jotain uutta”, kirjoittaa Hans Leidenius Facebookissa.

”Olen nähnyt, että lapsilla, jotka aloittavat harjoittelun, kestää viisi vuotta tulla todella hyviksi. En ymmärrä, että sama ei koskisi minua.”

Leidenius, 82, on harrastanut uimahyppyä viisi vuotta ja kahden viikon päästä hän kisaa Ukrainassa. Hän aloitti, jotta osaisi valmentaa lajin nuoria harrastajia.

Vesi on miehelle tuttu elementti, sillä hän on vuosia toiminut lasten uimaopettajana pääkaupunkiseudulla. Vaikka ikää on, Leidenius ei suunnittele lopettavansa. Hän kertoo valinnan olevan itsekäs, sillä lasten ja nuorten parissa työskentely pitää hänet hyvässä vireessä. Lasten opettaminen on miehen mielestä hauskaa.

Rouva Leidenius, 83, opettaa uintia hänkin. Uimahyppyä hän ei kuitenkaan harrasta. Hän hyppää ainoastaan pommeja.

PS. Kiitän Hufvudstadsbladetia tästä jutusta ja siitä, että toimitus antoi ison tilan myös etusivulla tällaiselle positiiviselle tarinalle. Yllä oli vain muutama lause artikkelista ja suuri osa suoraa käännöstä. Juttu oli Hufvudstadsbladetissa tänään.

Vihreän kisan voittajat

Ensimmäisen arvonnan voitti Anne.
Toisen Marja. Kolmannen arvonnan voitti Ulla.
Neljännen Irma ja viimeisen Sohvi.

Onnea voittajille ja kiitos kaikista kommenteista. Olette ilahduttaneet minua isosti.

Tarkemmat tiedot tästä pienestä vihreästä kisasta saat täältä tai rullaamalla sivua alaspäin.

Sain lahjan tuntemattomalta

”Täytyy uskoa itseensä. Se juuri on elämän ihmeellisin asia, että emme tiedä, mihin pystymme ja mitä on tulossa. Jos tietäisimme kaiken ennakkoon, mitä järkeä olisi edes jatkaa.”

Kävin tänään, kuten monesti tänä kesänä olen käynyt, Helsingin kauppakorkeakoulun ruokalassa syömässä. Siinä se oli, pieni valkoinen lehtileike, yllättäen edessäni tarjotinlinjalla, kun etenin kohti kassaa. Joko se oli vahingossa pudonnut siihen tai sitten joku tarkoituksella jakeli vahvoja viestejä. Eikös ole loistava idea?

En muista olenko kertonut täällä, mutta kokeilin kerran sellaista, että maksoin oman teeni lisäksi kahvin ja pyysin kahvilan myyjää sanomaan seuraavalle asiakkaalle, että kahvi on maksettu. Oli todella kiva tehdä niin. On ihmisiä, jotka harrastavat tällaista toimintaa.

Yhtenä naistenpäivänä ostin ruusuja ja jaoin niitä. Se vasta kivaa olikin. Jätin myös kimpun erään oven taakse, joten kasvojakaan ei ole pakko paljastaa. Mielikuvitusta vaan totetukseen.

Joskus olen jättänyt kolikon sinne tänne. Nekin tuovat uskoakseni hyvän mielen. Antaa ja ilahduttaa voi kovin monella tavalla – myös tuntemattomille. Löysin muuten eilen maasta ilokseni vitosen.

Minä kiitän tästä upeasta kannustavasta viestistä ja toivon, että annan itse jatkossa enemmän.

Osallistu vihreään KISAAN!

Arvon muutaman pienen ekologisen tuotteen seuraavien kahden viikon aikana.

Osallistut arvontaan kirjoittamalla tänne kommentin. Se voi olla tervehdys, voit kommentoida vanhoja juttuja tai ihan mitä haluat. Kaikki kommentit otetaan huomioon. Osallistumista ei rajoiteta mitenkään, joten osallistut niin monella kommentilla kuin kirjoitat. Voittaneen poistan, mutta sama henkilö voi osallistua toisella kommentilla.

Voittajat
23.8. Anne / pesupallot
26.8. Marja / tahranpoistoaine
29.8. Ulla / kuivausliinapakkaus
1.9. Irma / Magnoball
2.9. Sohvi / kuivausliinapakkaus
Kunakin päivän arvotaan siis yksi voittaja. Hän saa valita minkä tuotteen ottaa.

Palkinnot:
1 Eco:stain tahranpoistoaine, 135 ml
1 Magnoball ( Laitetaan astianpesukoneeseen tai pyykinpesukoneeseen. Hidastaa kalkin kertymistä ja pienentää pesuaineen, suolan ja vedenpehmennysaineen tarvetta.)
2 Kuivausliina-pakkausta (Yksi pakkaus sisältää kaksi liinaa, joita käytetään pyykin koneellisessa kuivauksessa. Poistaa pyykin sähköisyyttä, pehmentää jne.)
1 Ecozonen pesupallot, 1000 pesua. Kokeilukäytössä ollut pakkaus, käytetty joitakin kertoja.

Huom. Vain pesupalloja on käytetty. Muutu tuotteet ovat uusia.

Postitan palkinnot voittajille.Kysyn yhteystietoja siinä vaiheessa, kun onni on suosinut.

Tykkää ihmeessä!

Kävin mielenkiintoisen keskustelun ja näin jälleen, miten vaikea meidän on sisäistää, että tärkeintä ei ole se, hyväksyykö joku toinen meidät. En väitä, että sillä ei olisi vaikutusta hyvinvointiimme. Olennaista on kuitenkin se, että hyväksymme itsemme. Emme nimittäin salli muiden hyväksyvän meitä enempää kuin itse hyväksymme itsemme. Emme kykene ottamaan vastaan enempää.

Vaikka tekisimme mitä, olisimme mallin mitoissa, emme erottuisi tapetista, olisimme työssämme parempia kuin muut, vähättelisimme itseämme, laittaisimme irtoripset, maksaisimme muiden juomat, emme koskaan miellytä kaikkia. Mitä enemmän yritämme, että joku tietty ihminen pitäisi meistä, sitä kauemmaksi me sekä hänestä että itsestämme herkästi erkanemme.

Uskon, että tarkoitus on nimenomaan päästä lähemmäs itseämme. Itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen on erittäin anteliasta ja armeliasta, siksi sille kannattaa antaa mahdollisuus.

Mennyt on mennyttä. Velat ja ylipaino ovat seurausta menneistä valinnoista. Me tarvitsimme aikanaan kaiken sen mihin rahamme käytimme. Meillä oli tarve syödä niin kuin söimme. Meillä oli ehkä tarve hankkia suojaava rasvakerroksemme. Epäterveet tapamme auttoivat meitä jaksamaan, vaikka ne samalla lisäsivät pahoinvointiamme. Muistathan sen pikkupojan, joka talvipakkasella viluissaan pissi housuunsa, jotta hetken olisi paremmin? Varmaan useimmat meistä voivat nähdä itsessään tuon pikkupojan jossain asiassa.

Mitä me muuta haluamme antaa pojalle kuin rakkautta, lämpöä ja turvaa. Voimme sanoa tuolle pikkupojalle itsessämme, että kaikki on hyvin. En tarvitse enää sitä epätervettä konstia. Kiitos siitä, sillä aikanaan se oli hyvin tarpeellinen. Emme soimaa tuota poikaa itsessämme. Ja jos soimaamme, emme moiti itseämme hänen soimaamisesta. Jatkamme vain tilanteen huomattuamme rakastamista ja kannustamista.

Toivon meille kaikille paljon kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä itsessämme myös ne ” erilaiset ja oudommat” puolet.