Kauniista kotipaikasta toiseen

Istun Tampereen Pyynikillä ja ihmettelen miten voin jättää tämän upean paikan. Miten saatan sanoa hyvästit näille kallioille, männyille ja siniselle järvelle? Olen hullu. Saanko enää koskaan nähdä mitään näin kaunista?

Näistä tunnelmista on kohta kolme vuotta. Minä myin tavaraa ja annoin pois. Osan laitoin varastoon, loput ja koiran autoon. Ajoin Ylläkselle. Tunturissa mietin jälleen, että voiko jotain näin kaunista olla olemassa. Minä rakastin noita taianomaisia Lapin kuukausia. Tiesin tosin jo ennen reissua tehneeni oikean päätöksen. Kertaakaan en katunut.

Seuraavaksi oli vuorossa Turku. Siellä vierähti puolitoista vuotta. Kiertelin Ruissalon satumetsissä ja istuin Naantalin kallioilla. Muistin murheen, jota olin Pyynikillä pohtinut. Miten turha olikaan pelkoni jälleen ollut. Tunsin, että minulle näytettiin nyt selvästi, että sen saa, mihin ajatuksena keskittää. Minä rakastan Naantalia, sen kallioita, korkeuseroja ja koko sitä huikeaa merimaisemaa, jonka kaupungin kallioilta näen. Turun keskustan puistoja ja jokirantaa muistelen mielelläni. Siellä me Pepen kanssa päivittäin käpöteltiin.

Hain yliopistoon ja tulin valituksi. Edessä oli muutto Jyväskylään. En tuntenut kaupunkia lainkaan. Olin ajanut vain sen läpi erinäisillä pohjoisen keikoilla. Ja kuinkas kävikään, sain kauniin pienen asunnon aivan Jyväsjärven rannasta. Oli aina yhtä huumaavaa katsella järveä ikkunasta.

Tänä keväänä muutin Helsinkiin ja kuten olen aiemmin kertonut, löysin seudun ihastuttavan rantaviivan. Meri, männyt ja kalliot toivottivat minut avosylin tervetulleeksi ja minä otin ne kiitollisena vastaan.

Parin ja puolen viikon päästä muutan jälleen. Koskaan en ole kyseisessä paikassa käynyt, mutta yllätys yllätys, lukemani ja kuvien perusteella, taitaa olla jälleen tosi kaunista luvassa.

Ensi kuussa voin todeta asuneeni kolmen vuoden aikana kuudella paikkakunnalla. Ellen olisi itse tätä elänyt, voisin sanoa, että se on ihan liikaa, mutta ei se ole. Kaikki ovat kuuluneet tähän pakettiin – minun juttuuni. Tuosta viimeisestä ei tosin vielä tiedä, se jää nähtäväksi.