Tykkää ihmeessä!

Kävin mielenkiintoisen keskustelun ja näin jälleen, miten vaikea meidän on sisäistää, että tärkeintä ei ole se, hyväksyykö joku toinen meidät. En väitä, että sillä ei olisi vaikutusta hyvinvointiimme. Olennaista on kuitenkin se, että hyväksymme itsemme. Emme nimittäin salli muiden hyväksyvän meitä enempää kuin itse hyväksymme itsemme. Emme kykene ottamaan vastaan enempää.

Vaikka tekisimme mitä, olisimme mallin mitoissa, emme erottuisi tapetista, olisimme työssämme parempia kuin muut, vähättelisimme itseämme, laittaisimme irtoripset, maksaisimme muiden juomat, emme koskaan miellytä kaikkia. Mitä enemmän yritämme, että joku tietty ihminen pitäisi meistä, sitä kauemmaksi me sekä hänestä että itsestämme herkästi erkanemme.

Uskon, että tarkoitus on nimenomaan päästä lähemmäs itseämme. Itsensä hyväksyminen ja kunnioittaminen on erittäin anteliasta ja armeliasta, siksi sille kannattaa antaa mahdollisuus.

Mennyt on mennyttä. Velat ja ylipaino ovat seurausta menneistä valinnoista. Me tarvitsimme aikanaan kaiken sen mihin rahamme käytimme. Meillä oli tarve syödä niin kuin söimme. Meillä oli ehkä tarve hankkia suojaava rasvakerroksemme. Epäterveet tapamme auttoivat meitä jaksamaan, vaikka ne samalla lisäsivät pahoinvointiamme. Muistathan sen pikkupojan, joka talvipakkasella viluissaan pissi housuunsa, jotta hetken olisi paremmin? Varmaan useimmat meistä voivat nähdä itsessään tuon pikkupojan jossain asiassa.

Mitä me muuta haluamme antaa pojalle kuin rakkautta, lämpöä ja turvaa. Voimme sanoa tuolle pikkupojalle itsessämme, että kaikki on hyvin. En tarvitse enää sitä epätervettä konstia. Kiitos siitä, sillä aikanaan se oli hyvin tarpeellinen. Emme soimaa tuota poikaa itsessämme. Ja jos soimaamme, emme moiti itseämme hänen soimaamisesta. Jatkamme vain tilanteen huomattuamme rakastamista ja kannustamista.

Toivon meille kaikille paljon kärsivällisyyttä ja kykyä hyväksyä itsessämme myös ne ” erilaiset ja oudommat” puolet.