Sain lahjan tuntemattomalta

”Täytyy uskoa itseensä. Se juuri on elämän ihmeellisin asia, että emme tiedä, mihin pystymme ja mitä on tulossa. Jos tietäisimme kaiken ennakkoon, mitä järkeä olisi edes jatkaa.”

Kävin tänään, kuten monesti tänä kesänä olen käynyt, Helsingin kauppakorkeakoulun ruokalassa syömässä. Siinä se oli, pieni valkoinen lehtileike, yllättäen edessäni tarjotinlinjalla, kun etenin kohti kassaa. Joko se oli vahingossa pudonnut siihen tai sitten joku tarkoituksella jakeli vahvoja viestejä. Eikös ole loistava idea?

En muista olenko kertonut täällä, mutta kokeilin kerran sellaista, että maksoin oman teeni lisäksi kahvin ja pyysin kahvilan myyjää sanomaan seuraavalle asiakkaalle, että kahvi on maksettu. Oli todella kiva tehdä niin. On ihmisiä, jotka harrastavat tällaista toimintaa.

Yhtenä naistenpäivänä ostin ruusuja ja jaoin niitä. Se vasta kivaa olikin. Jätin myös kimpun erään oven taakse, joten kasvojakaan ei ole pakko paljastaa. Mielikuvitusta vaan totetukseen.

Joskus olen jättänyt kolikon sinne tänne. Nekin tuovat uskoakseni hyvän mielen. Antaa ja ilahduttaa voi kovin monella tavalla – myös tuntemattomille. Löysin muuten eilen maasta ilokseni vitosen.

Minä kiitän tästä upeasta kannustavasta viestistä ja toivon, että annan itse jatkossa enemmän.

Tekijä: Lenita Lehtonen

Minusta on ihana ihmetellä elämää ja ihmisiä, kirjoittaa ja höpöttää. Intohimoni on auttaa ja palvella. Rakastan luontoa ja autan ihmisten hylkäämiä koiria. Olen työskennellyt vuosikymmeniä viestinnän, koulutuksen ja hyvinvoinnin parissa. Olen toiminut pitkään yrittäjänä ja viestintäkonsulttina. Koulutukseltani olen merkonomi ja terveystieteiden maisteri.

4 vastausta artikkeliin “Sain lahjan tuntemattomalta”

  1. Hei, Lenita!

    Tulipa hyvä mieli kirjoituksestasi. Itselläni on rakastavien ja kohottavien ajatusten anonyymi jakaminen liian pitkäksi aikaa jäänyt, mutta blogisi luettuani päätin aloittaa taas. Ja kyllä, myös kolikot tuovat ehdottomasti hyvän mielen! Samaa tekevät toivoakseni kirjat: olen muutamia kertoja jättänyt kerran lukemani, siistin kirjan jonnekin penkille löydettäväksi toivoen, että seuraava lukija nauttii siitä yhtä lailla. Nyt tuli mieleen, että sinne kirjan kansilehdelle voisi laittaa vielä jonkin mukavan tervehdyksen tulevalle omistajalle. Ideasi kukkien jakamisesta oli kerrassaan viehättävä myös.

    Kaikkea hyvää elämääsi, olet ilahduttanut monien ihmisten päivää sanoillasi ja teoillasi!

    T. Marja Turusta

    Tykkää

    1. Kiitos viestistä Marja! Ja kiitos tuosta kirjavinkistä 🙂 Sitä en ole vielä itse kokeillut. Kiva, jos olen ilahduttanut. Niin olet kyllä sinäkin – minua ja monia muita. Kaikkea hyvää sinne Turkuun!

      Tykkää

      1. Kiitos, Lenita! 🙂
        Oli mukava lukea myös kotiutumisestasi eri seuduille ja retkistäsi kauneuden asuinsijoilla. Ihania retkiä uusissa maisemissa on näemmä luvassa taas tänä syksynä – onnea niille! 🙂

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: