Menolippu

Menolippu on hankittu. Lähden matkaan sunnuntaina.

En kumma kyllä tunne mitään erityisen voimakkaita tunteita. Olen utelias mutta vailla suuria odotuksia. Joku kysyi, että pelottaako. Eipä juuri.

On haikeaa jättää läheiset, mutta onneksi tavoitan heidät puhelimen ja tietokoneen välityksellä. Skypen asensin eilen ja onhan minulla Facebook. Sinulle kirjoitan kuulumisia tänne blogiin, kunhan saan yhteydet toimimaan.

Tacon haluan laittaa matkalaukkuun, mutta se ei kai onnistu, koska kyseessä on Netan koira.

Milloin saan seuraavan kerran koskettaa toista ihmistä tai paijata koiraa? Te, joilla on rakkaat lähellä, kosketelkaa toisianne ja pitäkää hyvänä nelijalkaisia ystäviämme. Saankohan minä uusia ystäviä?

Joskus mietin, että mitä järkeä on lähteä. En osaa siihen vastata, mutta tiedostan, että niin on tehtävä.

Välillä kadehdin tuttavia, jotka ovat tehneet pesänsä lapsuutensa maisemiin ja siellä tyytyväisinä häärivät. Ei voi mitään. Olen iloinen heidän puolestaan, mutta se ei näytä olevan minun juttuni. Mikä sitten on? Siihenkään en osaa vastata, mutta eiköhän se pikku hiljaa selviä.

Ja mitä tulee tähän reissuun, voin aina tulla maitojunalla takaisin.